Tutkielmassani tarkastelen Tove Janssonin kuutta omakuvaa vuosilta 1937–1942. Koska aiempi tutkimus on vahvasti muumeihin liittyvää, tavoitteenani on antaa Janssonin maalaustaiteelle lisää painoarvoa. Tutkin sitä, millaisena Jansson kuvaa itseään omakuvissaan ja millaisia merkityksiä niistä voidaan löytää. Lisäksi koetan selvittää, minkälainen merkitys näillä omakuvilla on ollut Janssonin uralla. Tutkimusmenetelminä käytän semioottista ja biografista analyysimenetelmää. Semioottisen menetelmän kautta teen omakuvista tulkintoja ja yhdistelen sen jälkeen saatuja vaikutelmia Janssonin biografiaan. Keskeisiä elämäkertoja, joita hyödynnän tutkielmassani, ovat Tuula Karjalaisen Tee työtä ja rakasta (2013) ja Boel Westinin Sanat, kuvat, elämä (2008). Lisäksi käytän Boel Westinin ja Helen Svenssonin teosta Kirjeitä Tove Janssonilta (2014), jossa esitetään Janssonin kirjeenvaihtoa. Omakuvat esittävät Tove Janssonin elämää eri elämänvaiheissa, jolloin niiden voidaan katsoa muodostavan visuaalisen omaelämäkerran. Janssonin omakuvista voidaan löytää yhteyksiä ranskalaiseen kolorismiin, läheisiltä saatuihin vaikutteisiin sekä taustalla oleviin ihmissuhteisiin ja niistä syntyneisiin tunteisiin. Omakuvien maalaaminen on mahdollistanut autokommunikaation ja oman identiteetin tarkastelemisen. Lisäksi Jansson on kuvien avulla pystynyt kyseenalaistamaan tuolloin vallitsevia sukupuolirooleja ja ottamaan omaa tilaa naisena taidemaailmassa.