Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata koulun pedagogisen henkilökunnan erilaisia käsityksiä alueellisesta eriytymisestä ja koulujen eriytymisestä. Tutkimus toteutettiin fenomenografista lähestymistapaa käyttäen. Tutkimuksen aineisto kerättiin yhdessä yhtenäiskoulussa toimivalta koulun pedagogiselta henkilöstöltä, kahdelta luokanopettajalta, kahdelta rehtorilta sekä erityisopettajalta. Aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla ja saatu aineisto analysoitiin fenomenografisen analyysin avulla. Tulosavaruus muodostui kuvauskategorioista, jotka olivat koulutuksellinen tasa-arvo, eriytymisen ilmenemismuotoja, kouluvalinnat, kaupunginosan sekä oppilaiden perheiden yhteys koulun toimintaan, asuinalueiden kehittämisen toimet, koulun tason toimet, kohdennettu rahoitus, tasavertaiset valinnanmahdollisuudet, alueellisen vaihtelun ilmeneminen koulussa, heijastus oppilaiden saamaan tukeen sekä inkluusio. Tulosten pohjalta voidaan todeta, että koulujen alueellinen eriytyminen tunnistettiin koulujen tasolla. Sen nähtiin tuottavan oppilaiden välille epätasa-arvoa sekä tasa-arvoa ja nähtiin, että Suomessa tulisi olla kaikilla lähtökohdista riippumatta samat mahdollisuudet koulutuksen suhteen. Koulujen eriytyminen nähtiin suurien kaupunkien haasteena. Kouluja ympäröivien alueiden vaikutuksia koulun toimintaan tuotiin laajasti esille. Alueelliseen eriytymiseen vastaamisen toimina nähtiin asuinalueiden kehittäminen ja palveluiden kehittäminen sekä asiaa tarkasteltiin myös koulun näkökulmasta resurssoinnin ja rahoituksen keinojen avulla. Toimien avulla myös pyrittiin tasavertaisiin valinnanmahdollisuuksiin oppilaille asuinalueesta tai taustastaan riippumatta. Tuen tarpeisten oppilaiden alueelliset määrät nähtiin suurena sekä kielelliset tuen tarpeet nähtiin alueellisesti jakautuneena. Tuen tarpeet nähtiin näyttäytyvän erilaisina eri alueilla ja tavat tunnistaa ja vastata oppilaiden tukeen nähtiin vaihtelevina.