Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaisissa tilanteissa ja millaisia mielipahan tunteita varhaiskasvatusikäiset lapset kokevat varhaiskasvatuksen arjessa. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan yksityiskohtaisemmin, millaisista peloista varhaiskasvatusikäiset lapset kertovat sarjakuvien ja sadutusten avulla. Tutkimuksessa on käytetty Tunnetaitoja ja osallisuutta varhaiskasvatuk-seen (TUIKKU) -hankkeen valmista aineistoa. Hankkeen tutkijat ovat keränneet aineiston keväällä 2022. Tämän tutkielman aineisto koostui havainnointiaineistosta, Kurja päivä -piirustuksista sekä pelkosarjakuvista ja -sadutuksista. Sekä TUIKKU-hankkeessa että pro gradu -tutkielmassa on hyödynnetty Alison Clarkin mosaiikkilähestymistapaa (Mosaic approach). Tutkimusaineisto analysoitiin sisällönanalyysia hyödyntäen. Tutkielman tulosten mukaan eniten mielipahan tunteita saivat aikaan tilanteet, joissa lapsen omat taidot eivät riittäneet, lapsi ei saanut tehdä niin kuin olisi itse halunnut tai leikistä aiheutui mielipahaa. Mielipahan tunteista surun tunne oli yleisin ja sitä aiheutui usein muun muassa ikävästä tai kiusatuksi tulemisesta. Seuraavaksi yleisin mielipahan tunne oli vihan tunne, jota aiheuttivat erilaiset sosiaaliset tilanteet, esimerkiksi leikkikavereiden kanssa. Pelon tunnetta puolestaan ei tutkimuksen mukaan ilmennyt juurikaan varhaiskasvatuksen arjessa. Lapset kuitenkin pelkäsivät epätodellisia asioita, kuten kummituksia tai luontoa ja luonnon ilmiöitä, kuten ukkosta. Pelon tunteeseen auttoi selvästi parhaiten aikuisen antama turva. Varhaiskasvatusikäiset lapset kokevat siis monenlaisia mielipahan tunteita varhaiskasvatuksen arjen erilaisissa tilanteissa.