Venäjänkielisten määrä Suomessa on jo pitkään ollut kasvussa, ja maahanmuuton seurauksena myös kaksikielisten perheiden määrä on suuri. Suomessa on tutkittu esimerkiksi kaksikielisten lasten ja ensimmäisen polven maahanmuuttajanuorten identiteettiä, mutta nuoria, jotka ovat kasvaneet kaksi-kielisessä perheessä on tutkittu vähemmän. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kaksikielisten nuorten aikuisten kokemusta omasta kulttuuri-identiteetistään ja keskitytään tarkemmin traditioihin, käytökseen sekä maneereihin. Tutkimuksen avulla on pyritty selvittämään, miten kaksikieliset nuoret aikuiset ymmärtävät ja kokevat oman kulttuuri-identiteettinsä, miten molemmat kulttuurit näkyvät heidän elämässään, mitkä asiat ovat vaikuttaneet heidän kulttuuri-identiteettinsä muodostumiseen ja onko heidän kulttuuri-identiteettinsä muuttunut, jos on, miten ja minkä seurauksena. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja pohjautuu puolistrukturoituun teemahaastatteluun. Aineiston analysoinnissa on käytetty menetelmänä laadullista sisällönanalyysiä. Tutkimuksessa haastateltiin neljää kaksikielistä nuorta aikuista. Tutkimuksen tulosten mukaan perheellä ja lähipiirillä on ollut suuri merkitys sille, mitä traditioita ylläpidetään ja miten. Jokaisen haastateltavan elämässä molemmat kulttuurit näkyvät erilaisin tavoin, ja ulkopuoliset ovat huomauttaneet niiden erityispiirteistä. Kulttuuri-identiteetti ei ole yhdelläkään haastateltavalla pysynyt samana, vaan se on muuttunut useimmiten lapsuudessa tai nuoruudessa. Tähän ovat vaikuttaneet esimerkiksi kasvuympäristö ja sen muutokset. Jos venäläinen kulttuuri ei ole ollut joka päivä elämässä läsnä, se on saattanut jäädä piileväksi. Myös kulttuurin merkitys kasvaa sen mukaan, mitä enemmän se haastateltavan elämässä näkyy. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että kahdessa kulttuurissa eläminen voi olla yksilölle arvokasta, mutta myös aiheuttaa hämmennystä identiteetissä ja arvoissa.