Kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia keinoja kirjoittaja käyttää kirjoittaessaan samastuttavaa hahmoa sadan vuoden takaisesta fiktiivisestä henkilöstä. Tutkimusaineistona on vuonna 2017 julkaistu Heidi Köngäksen Sandra. Teoksen tapahtumat sijoittuvat Suomen sisällissodan vuosiin. Kirjan päähenkilönä on Sandra, jonka päiväkirjamerkinnät ovat tarkasteluni kohteena. Tutkielman teoreettisena kehyksenä käytän McAdamsin elämäkerta-analyysia, tutkimusmetodina Hännisen kolmevaiheista lukuohjetta.

Henkilöhahmoon samastuminen rakentuu pitkälti siitä, miten kirjoittaja muodostaa kuvaa hahmosta. Heidi Köngäs johdattelee lukijaa tehokkaasti kohti Sandran hahmoon samastumista sekä tekstin rakenteen että sisällön avulla. Hän kirjoittaa niin, että Sandran henkilöhahmossa on tunnistettavissa McAdamsin persoonallisuustasot eli persoonallisuuspiirteet, selviytymis- ja sopeutumistavat sekä hahmon narratiivinen identiteetti. Näistä on Sandran henkilöhahmossa tunnistettavissa selvimmin kolme piirrettä: luotettavuus, empaattisuus ja sovinnaisuus, joita voisi kutsua McAdamsia mukaellen keskeisiksi teemoiksi. Näitä piirteitä Köngäs hyödyntää tehokkaasti ja monipuolisesti auttaen lukijaa samastumaan Sandran hahmoon. Köngäs kirjoittaa yksityiskohtaisesti arjen tapahtumista, mutta kuvaa samalla riittävän laaja-alaisesti tilanteita, joissa hän rakentaa esimerkiksi hahmon taustatarinaa.

Taitavana kirjoittajana Heidi Köngäs tavoittaa hyvin sisällissodan aikaisen nuoren naisen kokemusmaailman ja kirjoittaa hänen elämästään sellaisia ulottuvuuksia, joiden avulla lukija pystyy samastumaan hahmon piirteisiin.