Tässä kandidaatintutkielmassa tutkittiin varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiä heidän työhyvinvointiaan edistävistä ja heikentävistä tekijöistä. Tutkimuksen aihe on ajankohtainen, sillä varhaiskasvatuksen muuttuva tilanne sekä varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvointi ovat olleet viime aikoina suuria keskustelunaiheita. Tutkimus toteutettiin poikittaisena laadullisena tutkimuksena ja siinä oli fenomenografisen tutkimussuuntauksen piirteitä. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joihin osallistui seitsemän varhaiskasvatuksen opettajaa eri puolilta Suomea. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina, ja niiden kysymykset liittyivät varhaiskasvatuksen opettajien käsityksiin työhyvinvointia edistävistä ja heikentävistä tekijöistä. Kaikkien haastateltavien kanssa keskusteltiin samoista teemoista, mutta lisäkysymyksiä kysyttiin tarvittaessa. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Tutkimuksen perusteella varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvointia edistäviä tekijöitä olivat hyvä työyhteisö, hyvä johtaminen, lasten kanssa työskenteleminen, työtä tukevat resurssit, ammatillinen kehittyminen ja hyvät fyysiset työolosuhteet. Tutkimustulosten mukaan huono johtaminen, arvostuksen puute, fyysinen kuormittavuus, resurssien puute, tukea tarvitsevat ja haastavat lapset, toimimaton työyhteisö sekä työn hajanaisuus olivat varhaiskasvatuksen opettajien työhyvinvointia heikentäviä tekijöitä. Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että osa opettajien työhyvinvointiin liittyvistä tekijöistä ovat sellaisia, joihin voidaan vaikuttaa työyhteisöstä käsin. Kaikkia työhyvinvointiin liittyviä ongelmia ei kuitenkaan pystytä korjaamaan ainoastaan työilmapiiriä tai johtajuutta parantamalla.