Työkyky muodostuu yksilöllisten ominaisuuksien, työhön liittyvien toimintaympäristöjen ja työn vaatimuksien vuorovaikutuksessa. Väestön ikääntymisen ja elinajanodotteeseen sidotun eläkeiän kasvun myötä ikääntyneiden työssäkäyvien määrä on lisääntynyt ja tulee lisääntymään tulevien vuosikymmenien aikana. Ikääntyminen itsessään vaikuttaa työvoimaksi luokiteltavan väestön kykyyn suoriutua töistä erityisesti ammateissa, jotka sisältävät fyysisesti vaativia työtehtäviä. Samanaikaisesti suomalaisväestön fyysisessä aktiivisuudessa ja mitatussa fyysisessä kunnossa on havaittavissa laskua, joka voi heijastua myös nuorempien ikäluokkien työkykyyn. Työkyvyn tarkastelu eri tieteenalojen näkökulmista voi mahdollistaa yksilön työkykyyn negatiivisesti vaikuttavien tekijöiden tunnistamisen ja niihin puuttumisen, ennen kuin riskitekijöistä koituu yksilöllistä ja yhteiskunnallista haittaa työkyvyn heikentyessä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää eri fyysisen kunnon osa-alueiden yhteyttä koettuun työkykyyn suomalaisväestöä edustavalla otoksella.

Tämän poikkileikkaustutkimuksen aineisto on peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Terveys 2011 –tutkimuksesta. Otoksena oli 2050 tutkittavaa, jotka kuuluivat Terveys 2011 –tutkimuksen fyysinen aktiivisuus ja kunto –alaotokseen. Työkykyä arvioitiin yksiosaisella kysymyksellä koetusta työkyvystä suhteessa parhaaseen työkykyyn elämän aikana (Work Ability Score). Tämän lisäksi tutkittavat osallistuivat tutkimukseen kuuluvan terveystarkastuksen yhteydessä fyysisen kunnon testeihin, johon kuului tasapainoa, lihaskuntoa ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa arvioivia testejä. Tutkittavien tasapainoa arvioitiin yhden jalan seisontatestillä, yläraajojen ojentajalihasten ja keskivartalon stabiliteettia modifioidulla punnerrustestillä, alaraajojen maksimaalista tehoa vertikaalihypyllä sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön kuntoa kuuden minuutin kävelytestillä. Väestörekisteritietoihin, kyselylomaketietoihin ja tutkimushaastatteluihin perustuvia tutkittavien sosiodemografisia- sekä terveyteen ja elintapoihin liittyviä taustatekijöitä huomioitiin logistisella regressiolla tehdyissä tilastollisissa analyyseissä.

Työkyky oli keskimäärin parempaa tutkittavilla, jotka kuuluivat keskimmäiseen tai ylimpään kolmannekseen kuntotesteissä (p<0.05). Fyysisen kunnon eri osa-alueet korreloivat positiivisesti koetun työkyvyn kanssa sekä koko populaatiossa (r = 0.31 – 0.39; p<0.01) että kaikissa ikäryhmissä (r = 0.14 – 0.30; p<0.05). Parempi hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto oli yksinään yhteydessä hyvään työkykyyn, hyvän työkyvyn ollessa yleisempää hyvin (OR=2.49; 95 % LV 1.41, 4.39) tai keskimääräisesti (OR=2.11; 95 % LV 1.32, 3.37) kuuden minuutin kävelytestissä pärjänneillä tutkittavilla verrattuna huonoimpaan kolmannekseen.

Tulokset antavat viitteitä siitä, että fyysisellä kunnolla ja etenkin paremmalla hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnolla on positiivista yhteyttä koettuun työkykyyn. Fyysisen kunnon edistäminen yksilö- ja yhteiskuntatasolla voi myötävaikuttaa hyvän työkyvyn ylläpitämiseen työikäisessä väestössä.