Tutkielma käsittelee työnhakijoiden kokemuksia työttömyydestä ja työvoimapalveluiden ohjauskäytänteistä. Ohjauspalveluiden käytänteiden toimivuutta tarkastellaan toimijuuden tukemisen näkökulmasta. Tutkimuskonteksti kiinnittyy aiempaan tutkimukseen ja yleisempään yhteiskunnalliseen keskusteluun aktiivisen työvoimapolitiikan kehityksestä ja vaikutuksista työnhakijoihin.

Laadullisen tutkimuksen aineisto käsittää seitsemän haastattelua, joissa tutkittavat ovat kertoneet kokemuksistaan työvoimapalveluiden asiakkaana. Aineisto on analysoitu fenomenologisella erityismenetelmällä.

Tutkimustulokset muodostuvat vaiheittain seitsemästä työnhakijan tarinasta, jotka ovat jaettu yksilöllisiin merkitysverkostoihin, ja lopulta yleisestä kokemusten synteesistä, jota on peilattu tutkimustehtävää ja aiempaa tutkimuskirjallisuutta vasten. Työttömien kokemuksissa korostuvat niin ohjaustilanteisiin liittyvät kokemukset kohtaamisesta ja kuuntelemisesta kuin myös kokemukset palvelujen tarkoituksenmukaisuudesta ja kohdentumisesta sekä oman aktiivisuuden sanktioinnista. Kokemuksissa kuuluu myös yleisempi puhe työttömyydestä ja työelämän vaatimuksista sekä hyväksikäytöstä.

Laaditun synteesin perusteella työvoimapalvelujen ohjauskäytänteistä nousee kolme kehittämisen paikkaa: työnhakijoiden kohtaaminen ohjaustilanteissa, palveluiden ja toimenpiteiden parempi kohdentaminen sekä työvoimapoliittisen lainsäädännön tarkastelu. Työnhakijoiden kokemuksia tulisi hyödyntää enemmän lainsäädännön perustana. Myös työvoimapalveluiden työntekijöiden kohtaamistaitoja parantamalla ja kokonaisvaltaisemmalla palvelutarpeen arvioinnilla voi olla myönteisiä vaikutuksia työnhakijoiden elämäntilanteeseen.