Tässä keskustelunanalyysiin pohjautuvassa kandidaatintutkielmassa tarkastellaan suomen dialogipartikkelien tehtäviä ja esiintymistä WhatsApp-keskusteluista koostuvassa tutkimusaineistossa. Tutkimuksen pääpaino on dialogipartikkelissa aha(a), jonka pääasiallisten tehtävien selvittämiseen ja keskustelunsisäiseen sijaintiin tutkimus erityisesti keskittyy.

Aha(a) valikoitui tarkasteltavaksi partikkeliksi sen aineistossa esiintyneen runsaan määrän vuoksi: 19 esimerkkikatkelmassa aha(a) esiintyi kymmenen kertaa. Toiseksi eniten aineistossa esiintyi dialogipartikkelia aa(a). Näiden kahden lisäksi aineistossa esiintyi muutama ai-alkuinen dialogipartikkeli, kaksi kertaa okei ja kolme kertaa joo.

Kaikilla esiintymiskerroillaan aha(a) toimii jonkinlaisena vastaanottajana. Aha(a) toimii aineistossa niin vastauksen vastaanottajana, vastaukseen esitetyn lisäyksen vastaanottajana kuin kerrontavuoron tai imperatiivinkin vastaanottajana. Useassa tapauksessa aha(a) toimi jollakin tapaa ei-odotetun vastauksen vastaanottajana ja valtaosassa tapauksia aha(a) otti vastaan useamman kuin yhden asian. Lisäksi aha(a) vaikuttaa aineiston pohjalta toimivan myös merkkinä käyttäjänsä orientaation tai sisäisen maailman muutoksesta. Myös aiempi tutkimus tukee havaintoja, joiden mukaan aha(a) toimisi monitahoisena vastaanottajana sekä merkkinä käyttäjän orientaation muutoksesta. Suurimmalla osalla esiintymiskerroistaan aha(a) oli sekventiaaliselta asemaltaan kolmas vuoro ja jäljelle jäävissä tapauksissa se toimi jonkinlaisen kerrontavuoro–vastaus-vierusparin jälkimmäisenä osana. Aiempi tutkimus tukee myös näitä havaintoja.

Aineiston tulkintaan ja analyysiin vaikuttivat oleellisesti sekä puheen tavanomaisen prosodian puute että sekvenssirakenteiden haastava jäsennys. WhatsApp-keskusteluihin aineistona päädyttiin erityisesti niiden ajankohtaisuuden vuoksi, mutta myös siitä syystä, että aiemmassa tutkimuksessa aineisto on painottunut puhuttuun kieleen erilaisten tallenteiden (äänitykset, videot) ja niiden litteraattien muodossa.