Lähihistorian merkkipaalut ja niiden kansalliseen muistamiseen liittyvät kiistat kietoutuvat Italiassa toistuvasti päivänpolitiikkaan. Artikkelissa kysytään, miksi varsinkin ”natsifasismista” vapautumisen muistopäivä 25. huhtikuuta on Italiassa toisaalta valtiollisesti merkittävä mutta toisaalta erittäin kiistelty juhlapäivä. Ketkä muistopäiväkiistaa käyvät ja mihin kiistelijät pyrkivät? Mihin muistopäiväkiistaa poliittisesti tarvitaan? Näihin kysymyksiin vastaamiseksi artikkelissa mennään syvälle Italian lähihistoriaan ja tarkastellaan, miten toisen maailmansodan loppuaikojen ristiriitaisia kokemuksia on kollektiivisesti työstetty ja kuinka niistä on kiistelty. Artikkelissa luetaan ja analysoidaan poliittisesti muistopäivän viettämisen vaiheita ja siihen liittyviä kiistoja vuosikymmenten varrella, jotta voitaisiin ymmärtää, mistä nykypäivän kiistat ovat peräisin ja millaiseen kansalliseen itseymmärrykseen kiistely muistopäivän merkityksestä perustuu. Esitän, että natsifasismista vapautumisen vuosipäivää käytetään nykypäivän italialaisessa identiteettipolitiikassa synekdokeena, jonka avulla taistellaan siitä, ketkä kansallista muistikulttuuria hallitsevat. Toisin sanoen yksittäisen tapahtuman kautta käydään koko kansakuntaa koskettavaa kiistaa siitä, mikä kansallisessa lähihistoriassa on arvokasta ja muistamisen arvoista.