Kvanttilaskennan alustana käytettävät suprajohtavat kubitit kärsivät kohinasta ja virheistä. Dekoherenssin lisäksi kvanttiporttien koherentit virheet muodostavat merkittävän virhelähteen tämänhetkisissä kvanttitietokoneissa. Usein niiden vähentämisessä turvaudutaan systeemin kontolliparametrien tarkempaan kalibraatioon, mutta NMR-sovelluksista inspiroitujen pulssisekvenssien hyödyntämistä on myös ehdotettu. Tässä työssä tutkitaan kahden sekvenssimenetelmän, SCROFULOUS:n ja BB1:n, kykyä korjata kontrollipulssin systemaattista amplitudivirhettä hyödyntäen sekä simulaatioita että IQM:n viisikubittista kvanttitietokonetta. Molempien menetelmien todetaan korjaavan amplitudivirhettä laaja-alaisesti, mutta myös keräävän enemmän virhettä operaatioiden määrän kasvaessa. Pulssisekvenssit eivät mahdollista normaalia kalibraatiota tarkempia portteja, sillä natiiviportin todetaan olevan sekvenssejä tarkempi tutkitussa systeemissä.