Tässä tutkimuksessa tarkastellaan kirjallisuuskritiikin vaikutusta esikoiskirjailijan identiteettityöhön. Identiteettityö viittaa sellaiseen jatkuvaan toimintaan, johon yksilö ryhtyy rakentaakseen johdonmukaista, erottuvaa ja (pääasiassa) positiivisesti arvostettua käsitystä itsestään. Identiteettityö pohjaa sosiaaliseen vuorovaikutukseen, ja ruokkii kysymyksiä "kuka minä olen?" ja ”miten minun tulisi käyttäytyä?”. Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon kymmentä finalistia käsittelevät artikkelit muodostavat tämän tutkimuksen ensisijaisen empiirisen aineiston. Tarkoitukseni on tunnistaa Helsingin Sanomien piirtämän, esikoiskirjailijalle tarjoutuvan rooli-identiteetin ulottuvuuksia ja siten esikoiskirjailijalle tarjoutuvan identiteettiyön aineksia. Analysoin kaikki kymmenen teosarviota teoriaohjautuvasti, yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia etsien. Lisäksi analysoin finalistien yhteishaastatteluartikkelin, jonka pohjalta vertaan ja syvennän löydöksiäni.
Tutkimukseni mukaan Helsingin Sanomien finalisteista rakentuvalla rooli-identiteetillä on kolme ulottuvuutta: aihevalinta, kirjan viesti ja kirjailijan kirjoittamiseen liittyvät ratkaisut. Näiden ulottuvuuksien lähempi tarkastelu piirtää kuvaa omien ongelmien ja arvojen pohjalta kirjoittavasta yhteiskunnallisesta vaikuttajasta, joka toivoo taiteen keinoin edesauttavansa epäkohtien korjaamista. Finalistien henkilöhaastattelujen analyysin perusteella korostuu puolestaan esikoiskirjailijan sisäinen motivaatio kirjoittamiseen sekä oman itsensä ja maailman hahmottamiseen. Esikoiskirjan aiheen valinnassa vaikutti yhteiskunnallisen vaikuttamisen ohella yksinkertaisesti tavoite saada ensimmäinen teos julkaistuksi. Esikoiskirjailijan identiteettityö käsitti myös ammatti-identiteettikysymyksen, tulihan kirjoittaja ensimmäisen teoksen julkaisun myötä osaksi suomalaisten kirjailijoiden ammattikuntaa. Kirjallisuuskritiikki ja arvostetut kirjallisuuspalkinnot tarjoavat puolestaan resursseja esikoiskirjailijoiden – ja muiden uraansa vasta rakentavien kirjailijoiden – identiteettityöhön tarjoamalla oman näkemyksensä idealisoidusta esikoiskirjailijan rooli-identiteetistä.