Fysioterapeuttikoulutuksessa iso osa opinnoista toteutuu aidoissa työelämän harjoittelupaikoissa ja opiskelijoiden käytännön harjoittelujaksojen ohjauksen nähdään kuuluvan oleelliseksi osaksi terveysalan ammattilaisten työtä. Fysioterapeuttiopiskelijoiden käytännön harjoittelua ohjaavat fysioterapeutit toteuttavat opiskelijoiden osaamisen arviointia yhteistyössä ammattikorkeakoulun opettajien kanssa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli laajentaa ymmärrystä fysioterapeuttiopiskelijoiden käytännön harjoittelujaksoja ohjaavien fysioterapeuttien laadullisesti erilaisista käsityksistä opiskelija-arvioinnista sekä käsitysten välisistä yhteyksistä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena, fenomenografista tutkimusotetta hyödyntäen. Tutkimukseen osallistui yhteensä seitsemän fysioterapeuttia, jotka olivat ohjanneet työssään useita eri opintovaiheissa olevien fysioterapeuttiopiskelijoiden käytännön harjoittelujaksoja. Haastatteluaineisto kerättiin etäyhteyksin (Zoom) toteutetuin yksilöhaastatteluin kesä-heinäkuussa 2021. Haastattelut litteroitiin ja aineisto analysoitiin aineistolähtöisesti fenomenografisella analyysimenetelmällä. Fenomenografisen tutkimuksen tulokset edustavat tutkimusjoukon kollektiivista ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä tiettynä aikana ja tietyssä kontekstissa.

Ohjaavien fysioterapeuttien käsitykset opiskelija-arvioinnista kuvautuivat kolmena hierarkkisesti laajenevana kuvauskategoriana: I) hallinnollinen paha, II) kompetenssin varmistaminen ja III) tulevaisuusorientoitunut arviointi. Kuvauskategorioiden hierarkkisuus ilmeni tietoisuuden avartumista kuvaavien ja kategoriat läpileikkaavien teemojen välityksellä, jotka olivat: 1) arvioinnin kohteet, 2) arvioinnin osalliset, 3) arvioinnin käytännön toteutus, 4) arvioinnin lähtökohdat ja 5) arvioinnin merkityksellisyys. Kuvauskategorioiden väliset kriittiset erot kuvaavat keskeisiä tekijöitä tietoisuuden avartumisessa, siirryttäessä kategoriasta toiseen. Tunnistetut kriittiset erot kategorioiden yksi ja kaksi välillä olivat ”arviointiin liittyvän struktuurin vähentyminen” ja ”arviointiyhteistyön lisääntyminen”. Toisen ja kolmannen kuvauskategorian väliset erot ilmenivät ”jatkuvan oppimisen tukemisena”, ”opiskelijan ja ohjaajan vertaisuutena” sekä ”edelleen lisääntyvä arviointiyhteistyönä eri osallisten välillä”.

Tutkimuksen tulokset laajentavat ymmärrystä fysioterapeuttiopiskelijoiden käytännön harjoitteluja ohjaavien fysioterapeuttien laadullisesti erilaisista tavoista käsittää opiskelija-arviointi osana käytännön harjoittelujaksoja. Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia aiempien tutkimusten tulosten kanssa, mutta kuvaavat arviointikäsityksiä aiempaa laaja-alaisemmin. Tuloksia voidaan hyödyntää osana suomalaisen korkeakoulutuksen kontekstia, kehitettäessä ohjatun harjoittelun laatua ja harjoittelun ohjaajien koulutusta sekä harjoittelun ohjaukseen ja arviointiin osallistuvien tahojen välistä yhteistyötä.