Luku- ja kirjoitustaitoa (literacy) on jo pitkään pidetty keskeisinä taitoina niin yksilön kehittymisen, työllistymisen, osallisuuden, aktiivisen kansalaisuuden kuin jatkuvan oppimisen näkökulmista (Euroopan neuvosto 2018; OECD 2019). Digitaalisen teknologian yleistymisen myötä luku- ja kirjoitustaitoihin liittyvät käytänteet eli käytössä olevat tavat tai menettelyt sekä vaatimukset ovat muuttuneet ja muuttuvat jatkuvasti. Lukeminen ja kirjoittaminen digitaalisessa ympäristössä haastaa totuttuja lukemisen ja kirjoittamisen käytänteitä ja rohkaisee uusien, tilanteisten ja yksilöllistenkin käytänteiden hyödyntämiseen. (Leu ym. 2013; VVM 2020.) Digitalisaation yhteydessä muuttuneiden ja monimuotoistuneiden tekstikäytänteiden vuoksi myös käsitys kirjoitustaidosta ja kirjoittamisesta on laajentunut. Tätä kuvataan nykyisin käsitteiden monilukutaito ja uudet lukutaidot avulla. (Leu ym. 2013; Coiro ym. 2014; Kallionpää 2014.) Käsitteitä voi pitää pitkälti samamerkityksisinä (Tarnanen 2019), ja kiinnitymme tässä aikuisten kirjoittamista käsittelevässä tutkimuksessa näiden käsitteiden kuvaamaan laajaan kirjoittamis- ja tekstikäsitykseen (Anstey & Bull 2018). Tutkimuksemme keskiössä on sen selvittäminen, millaisina – esimerkiksi kuinka laveina, vaativina tai vaihtelevina – Suomessa asuvien aikuisten kirjoittamistarpeet ja -käytänteet hahmottuvat, kun asiaa kysytään aikuisilta itseltään. Kirjoittamisella tarkoitamme tässä yhteydessä kirjallisen tai monimodaalisen tekstin tuottamista manuaalisesti tai digitaalisesti (ks. uudesta kirjoittamisesta esim. Kallionpää 2014 sekä kirjoittamisen määrittelemisen haasteellisuudesta Nieminen 2018). Artikkeli perustuu kyselytutkimuksen tuloksiin, ja se on osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta ”Kirjoittaminen ja osallisuus digitalisoituvassa Suomessa” (JYU 2020–2024), joka käsittelee Suomessa asuvien aikuisten kirjoittamista, kirjoitustaitoa ja kirjoitustaidon arviointia eri näkökulmista.