Hengitysfysioterapian opetus sisältyy osaksi fysioterapian tutkinto-ohjelmaa suomalaisissa ammattikorkeakouluissa. Hengitys- ja verenkiertoelimistön fysioterapia on yksi fysioterapian erikoistumisaloista. Hengitysfysioterapian tavoitteena on erilaisia menetelmiä hyödyntäen tukea hengitystoimintoja mm. erilaisissa hengityselinsairauksissa, joita sairastaa jopa noin miljoona suomalaista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää fysioterapeuttiopiskelijoiden kokemuksia hengitysfysioterapian opetuksesta ammattikorkeakoulukontekstissa.

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena fenomenologis-hermeneuttista metodologiaa hyödyntäen. Aineistonkeruu toteutettiin yksilöhaastatteluina touko-kesäkuussa 2021. Tutkimukseen osallistui yhteensä kuusi toisen tai kolmannen vuoden fysioterapeuttiopiskelijaa. Heidät kaikki rekrytoitiin tutkimukseen samasta kohdeorganisaatiosta. Haastattelut litteroitiin sanatarkasti ja aineisto analysoitiin yksilöllisesti IPA-analyysiä hyödyntäen.

Tutkimusaineistosta muodostui kuusivaiheisen IPA-analyysin tuloksena yhteensä kahdeksan tutkittavaa ilmiötä kuvaavaa merkitysteemaa, jotka olivat: kokemukset (1) hengitysfysioterapian hyvästä opetuksellisesta sisällöstä ja onnistuneesta opetuksen toteutuksesta, (2) opintojakson opetussisältöjen selkiyttämisen tarpeesta, (3) teoriaopetuksen priorisoinnin tarpeesta, (4) käytännön harjoitustuntien ajankäytöllisistä ja oppimisympäristöön liittyvistä haasteista, (5) opetuksellisesta vähäisyydestä hengitysfysioterapeuttisessa tutkimisessa ja ohjaamisessa, (6) opetuksen selkeydestä käytännön harjoitustunneilla, (7) aitojen ohjauskokemusten merkityksellisyydestä hengitysfysioterapiaopinnoissa ja (8) pulloon puhalluksen merkityksellisyydestä hengitysfysioterapiassa.

Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen tutkimus, joka tarkastelee hengitysfysioterapian opetusta kokemuksellisena ilmiönä. Fysioterapeuttiopiskelijat merkityksellistivät hengitysfysioterapian opetukseen liittyviä kokemuksiaan teoriaopetukseen, käytännön opetukseen sekä käytännön harjoittelujaksoihin peilaten. Hengitysfysioterapian opetukseen kytkeytyvä myönteinen kokeminen näyttäytyi aineistoissa kokemuksena hyvästä opetuksellisesta sisällöstä sekä onnistuneesta opetuksen toteutuksesta. Opetukseen liittyvä kielteinen kokeminen näyttäytyi puolestaan opetussisältöjen selkiyttämisen ja teoriaopetuksen priorisoinnin tarpeellisuutena sekä käytännön opetuksen ajankäytöllisinä haasteina. Ajankäytölliset haasteet näyttäytyivät edelleen kokemuksena ajoittaisesta opetuksen vähäisyydestä, joka heijastui opiskelijoiden kuvauksissa epävarmuuden kokemiseen. Tämän tutkimuksen tuloksia on mahdollista hyödyntää hengitysfysioterapian opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä.