Tutkin maisterintutkielmassani ekorunouden kirjoittamista. Tavoitteenani oli selvittää, voiko kirjoittaja itse ekorunojen avulla muuttaa luontosuhdettaan ja -käsityksiään ja näin luoda kestävämmän yhteyden ympäristöönsä ja luontoonsa.

Tutkimukseni on poeettista autoetnografiaa, joka yhdistää toisiinsa autoetnografian ja poeettisen tutkimuksen laadulliset metodit. Tutkimusaineistonani toimi tutkimukseni taiteellinen osuus, kirjoittamani ekorunojen kokoelma. Hyödynsin tutkimuksessani pääsääntöisesti ekokritiikin ja ekopoetiikan teorioita.

Tutkimuksessani havaitsin, että ekorunot vaikuttavat niin poeettisen kielen kuin tilan, paikan ja hiljaisuuden muodollisen ja kielellisin keinoin. Ekorunossa runon kieli ja muoto yhdistyy erityisellä tavalla, ja saa aikaan kirjoittajassa erityisen kokemuksen ympäristöstä ja luonnosta.

Sekä ekorunoista että niiden kirjoittamisprosessista nousi esiin yksi erityispiirre: hiljaa-katsominen, joka toimii niin kirjoittamisen metodina ja on myös löydettävissä valmiista runosta. Hiljaa-katsomisen myötä ekorunojen kirjoittaminen auttoi minua aistimaan ympäristöäni tarkemmin, pysähtymään ja paikallistamaan itseni osaksi ympäristöni ja laajempaa luontoa.