Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan miten sosiaalityön opiskelijat ymmärtävät sosiaalityön ja ekologisten kysymysten yhteyden. Tutkimuksessa selvitetään, mitä luonnonympäristö merkitsee sosiaalityön opiskelijoille, ja mitkä tekijät heidän mielestään estävät tai edistävät ekologisten kysymysten tulemiseen osaksi sosiaalityön käytäntöjä. Tutkimus ajoittuu ajankohtaan, jolloin ekologiset kysymykset eivät ole kuuluneet suomalaisen sosiaalityön maisteriohjelmaan, mutta ensimmäinen teemaan liittyvä kurssi oli alkamassa. Tutkimuksen tarkoitus on tuoda esille se, että ekologiset kriisit aiheuttavat myös sosiaalisia ongelmia ja ovat siten osa sosiaalityön kenttää. Sosiaalityöllä on tärkeä tehtävä ekologisten kriisien hallinnassa, ja siksi ekologisten kysymysten tulee kuulua sosiaalityön opintoihin. Tutkimuksen lähestymistapa on ekokriittinen.

Tutkimus on laadullinen. Aineisto on kerätty laadullisena kyselynä (N=47) ja analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimus osoitti, että kyseiselle kurssille osallistuvilla sosiaalityön opiskelijoilla on läheinen suhde luontoon. Luonto osoittautuu tärkeäksi hyvinvoinnin lähteeksi ja monille on tärkeää toimia luontoa suojellen. Sosiaalityön opiskelijoilla ei kuitenkaan ole selkeää kuvaa siitä, miten ekologiset kysymykset liittyvät sosiaalityöhön. Käsitykset vaihtelevat alueellisesti ja sisällöllisesti. Sosiaalityö nähdään usein kapeasta näkökulmasta ja yleinen käsitys on, että ihminen on luonnon yläpuolella. Globaali tai glokaali sosiaalityön näkökulma ei ollut vastaajille yleinen. Vain harva vastaaja näki, että ihminen on osa luontoa.

Vain pienellä osalla vastaajista oli havaintoja siitä, että ekologiset kysymykset on huomioitu sosiaalityön ammatin käytännöissä. Yleisimpinä esteinä ekologisten kysymysten huomioimiselle he näkivät organisaation tiukat resurssit, vallitsevat arvot ja asenteet sekä erityisesti tiedon puutteen. Edistävinä tekijöinä vastaajat näkivät estävien tekijöiden kääntöpuolet. Kun tietoa on riittävästi, se voi vaikuttaa yhteiskunnan ja organisaatioiden arvoihin ja asenteisiin. Näillä on vaikutusta resursseihin ja mahdollisuuteen toimia luonto huomioiden. Tieto osoittautui tärkeimmäksi tekijäksi ekososiaalisten kriisien hallinnassa.