Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, millainen ilmiö viiniharrastaminen on ja miten viiniharrastaminen suhteutuu suomalaiseen alkoholikulttuuriin. Alkoholijuomien käyttötapoja on tutkittu aiemmin etnologian ja antropologian alalla enimmäkseen osana ruoka- ja juomakulttuuria sekä historiaan sijoittuvassa kontekstissa. Alkoholijuomiin liittyvä harrastaminen mainitaan uudemmissa tutkimuksissa, mutta ilmiötä ei ole aiemmin määritelty tarkemmin. Tässä tutkielmassa tavoitteenani oli selvittää, miten viiniharrastajat itse määrittelevät harrastamisen kategoriaa sekä mitä heidän mukaansa harrastamiseen kuuluu.

Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineisto on kerätty puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Haastattelin viittä viiniharrastajaksi itsensä määrittelevää ja viiniseuraan kuuluvaa henkilöä. Haastatteluista saatu aineisto on analysoitu Harvey Sacksin jäsenyyskategoria-analyysiin perustuvin keinoin. Tutkielma noudattaa etnometodologista tutkimusperinnettä.

Tutkielmani tulosten mukaan viiniharrastaminen erottautuu omaksi kategoriakseen ja ilmiöksi, jonka harrastajat erottavat esimerkiksi tavanomaisista juomisen tilanteista. Harrastaminen erotetaan päihtymishakuisesta juomisesta. Harrastustilanteissa viiniä nautitaan vain pieniä määriä ja toiminnan tärkeimpänä tavoitteena sekä motivaationa harrastajille on uuden oppiminen. Lisäksi harrastaminen on sosiaalista ja se tuottaa positiivisiksi koettuja aisti- ja tunnekokemuksia. Harrastaminen auttaa harrastajia myös tekemään eroa arjen ja vapaa-ajan välille. Harrastaminen sijoitetaan selkeästi vapaa-aikaan kuuluvaksi toiminnaksi, joka auttaa rentoutumaan ja irtautumaan arjesta.