Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka tutkiva oppiminen näkyy Suomen ja Ruotsin opetussuunnitelmissa ja vertailla havaittuja eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimuksen aineistona käytettiin tällä hetkellä käytössä olevia näiden maiden perusopetuksen opetussuunnitelmia. Opetussuunnitelmat ovat opettajia ohjaavia valtakunnallisia asiakirjoja, jotka turvaavat oppilaiden oikeuden saman sisältöiseen opetukseen. Tutkiva oppiminen tähtää oppilaiden ymmärrykseen ilmiöistä ja niiden selittämiseen. Luonnontieteissä tutkiva oppiminen korostaa oppilaiden toimintaa ja ilmiöiden tutkimista eri metodein. Tutkivan oppimisen avulla osallistetaan oppilaita aktiiviseen tiedonhankintaan ja sen ymmärtämiseen. Kyseessä oli laadullinen tutkimus. Aineiston analyysi toteutettiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Vertailevana menetelmänä käytettiin Beredayn kehittämää mallia. Tutkimustuloksissa havaittiin molempien maiden opetussuunnitelmien käyttävän tutkivan oppimisen termejä ja metodeja virallisessa tekstissä runsaasti. Molemmissa aineistoissa nousi esille kriittisen ajattelun ja tutkimisen taidot luonnontieteen oppimisen osana. Tutkimisen taidot ovat tärkeä osa tutkivaa oppimista. Molemmissa aineistoissa oppilaat harjoittelevat tutkimuksen tekoa suunnittelusta ja toteutuksesta sen arviointiin asti dokumentoimalla tutkimuksen. Suomen opetussuunnitelmassa havainnointi on kiinteänä osana luonnontieteiden oppimista luokka-asteilla 3–6, kun taas Ruotsin opetussuunnitelma suuntaa havainnoinnin alemmille luokka-asteille. Molemmissa opetussuunnitelmissa tavoitteena oli opettaa luonnontieteitä oppilaiden arkielämään kiinnittyen.