Tarkastelen kandidaatintutkielmassani suomalaisen Stam1na-yhtyeen Viimeinen Atlantis-albumin (2010) ekokriittisyyttä ja dystooppisia piirteitä albumin lyyrikoiden ja siihen liittyvän Markku Metson kuvittaman sarjakuvan kautta. Etsin vastausta siihen, kuinka albumilla esitetty ihmisen toiminta on vaikuttanut sillä kuvattuun ekokatastrofiin, ja kuinka albumin lyriikat ja sarjakuva linkittyvät toisiinsa.

Ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen lisäksi hyödynnän tutkielmassani kuvan ja sanan analyysiä tutkiessani sarjakuvaa ja sen merkityksiä. Lyriikoiden tarkastelussa kiinnitän huomiota erityisesti ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen sekä ihmisen toimintaan. Tutkielmani painottuu lyriikoiden osalta sanatasoon, mutta sivuan myös musiikin elementtiä osana rock-lyriikan tutkimuksen traditiota. Otan huomioon myös albumin intertekstuaaliset viittaukset jo aiemmin tunnettuihin vedenpaisumusmyytteihin.

Tutkielmastani käy ilmi, kuinka albumin ihmisen itsekäs toiminta, luonnon riistäminen ja tuhoaminen ovat johtaneet tilanteeseen, jossa elinympäristömme käy elinkelvottomaksi, ja lopulta kääntyy ihmiskuntaa vastaan. Albumin puhuja on rinnastettavissa sarjakuvan ainoaan hahmoon, eloonjääneeseen, joka herää postapokalyptiseen maisemaan tuhon jälkeen. Sarjakuvasta löytyy yhteyksiä albumin lyriikoihin niin kuvallisella kuin kirjallisellakin tasolla, mikä luo teokselle multimodaalisuutta. Albumi ja sarjakuva ovat esimerkkejä siitä, kuinka ekokritiikki voi ilmentyä populaarikulttuurissa ja taiteessa.