Maisterintutkielmassa tehdään katsaus Yhdistyneen Kuningaskunnan parlamentissa käytyihin keskusteluihin Venäjän kehityksestä Neuvostoliiton hajoamisesta 1992, Vladimir Putinin ensimmäisen presidenttivuoden loppuun vuonna 2000. Tarkastelun kohteena ovat parlamenttikeskusteluiden Hansard-tallenteista toistuvasti esiin nousevat aiheet Venäjän kehityskulussa Neuvostoliiton raunioilta kohti 2000-luvun alkua, sekä näihin aiheisiin liittyvät odotukset kehityskulusta. Analyysi tapahtuu pääasiassa meditatiivista diskurssianalyysiä käyttäen, kansainvälisen historian metodologisessa viitekehyksessä. Tutkimus kohdistuu toistaiseksi suhteellisen vähän historiantutkimuksen piirissä tutkittuun 1990-luvulla tapahtuneeseen yleiseurooppalaiseen turvallisuuspoliittisen kentän rajuun muutokseen. Käytännössä ilmi nousevassa kehityksessä oli kaksi havaittavaa tematiikkaa, poliittisekonomistinen dimensio sekä turvallisuus- ja sotilaspolitiikan dimensio. Näistä ensimmäinen käsittää Venäjän katastrofaalisen taloustilanteen aiheuttamat poliittiset komplikaatiot 1990-luvulla sekä valtiohallinnon epäillyn haurauden sisäisten poliittisten vastavoimien edessä ja sen selviytymiseen vaatiman kansainvälisen tuen. Turvallisuus- ja sotilaspoliittinen dimensio puolestaan on pääasiassa 1990-luvun yleiseurooppalaiseen kehitykseen sitoutunut tematiikka. Tähän tärkeimpinä lukeutuvat aseistariisunnan jatkuminen kylmän sodan päätteeksi, puolustusliitto Naton itälaajeneminen entisen Varsovan liiton alueille 90-luvun kuluessa sekä Venäjän vastarinta tälle kehityskululle. Kolmannen tämän tematiikan osan muodostavat Venäjän sotilasoperaatiot Tšetšeniassa vuosina 1994-1996 sekä 1999 alkaen. Kumpikin tutkimukseen kuuluvista tematiikoista nivoutuu myös tutkimuksen loppupuolella käsiteltävään vallanvaihtoon Venäjällä 1999, kun presidentti Vladimir Putin astui virkaansa. Putinin ensimmäinen virkavuosi edusti sekä Boris Jeltsinin valtakautta varjostaneen taloudellisen ja poliittisen kaaoksen päättymistä, että Venäjän sotatoimien uusiutumista Tšetšeniassa.
Tutkimustuloksena saadaan Britannian parlamentin keskustelujen kautta sekä kuva Venäjän kehityksen pääkohdista että myös ymmärrys nyky-Venäjän länsivastaiselle asenteelle sekä toiminnalle 1990-luvun länsimaistamistoimien ja uudistusten aiheuttaman sisäisen kaaoksen jälkiseurauksena. Voidaan siis selkeästi havaita, miten 1990-luvun yhteiskunnallinen kurimus synnytti Venäjällä tuen 2010- ja 2020-lukujen Vladimir Putinin hallinnolle Georgian sodasta 2008 aina Ukrainan sodan alkuun vuonna 2022. Tutkimus myös havainnollistaa Venäjän kehityskulun lisäksi nyky-Venäjän piirteiden olleen mukana brittiläisessä parlamenttidiskurssissa mahdollisena vaihtoehtona länsiystävälliselle kehitykselle Venäjällä jo 1990-luvun alkupuolelta alkaen vaikkei sitä tuolloin vielä uskottu todennäköiseksi kehityssuunnaksi, havainnollistaen kehityskulun olleen tunnistettavissa ulkoakin päin.