"Ensimmäiseksi filosofiaksi" mainittu, Aristoteleen termein "olevaa olevana" ja sen yleisimpiä määreitä tutkiva metafysiikka sekä hyvää elämää ja moraalisesti oikeaa ja väärää tutkiva etiikka on perinteisesti erotettu toisistaan kahdeksi selkeästi erilliseksi filosofian osa-alueeksi. Ensin mainittu kuuluu teoreettiseen ja jälkimmäinen käytännölliseen filosofiaan. Erottelu ei kuitenkaan ole ongelmaton. Voisi olla kiinnostavampaa ja (meta)filosofisesti hedelmällisempää tarkastella etiikkaa ja metafysiikkaa tiiviimmin toisiinsa liittyneinä, jopa erottamattomasti yhteen kietoutuneina. Yhden kiinnostavan esimerkin tällaisesta yhteenkietoutumisesta tarjoaa Kantin oppi käytännöllisen järjen postulaateista.