Tutkimuksen tarkoituksena oli antaa tietoa luokan- ja erityisluokanopettajien kokemuksista psyykkisesti oireilevien oppilaiden kanssa työskentelystä ja sen vaikutuksiin liittyen. Tutkimuksessa selvitettiin opettajien kokemuksia työhyvinvoinnista, työssä jaksamisesta sekä millaista tukea he olisivat tarvinneet työhyvinvointiinsa. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin opettajien ammatillisen osaamisen riittävyyttä, kun luokassa oli ollut psyykkisesti oireileva oppilas. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin haastattelemalla kuutta opettajaa. Aineisto analysoitiin fenomenologis-hermeneuttisella menetelmällä. Tutkimustulokset osoittivat, että psyykkisesti oireilevia oppilaita oli ollut sekä yleis- että erityisopetuksessa. Opettajankoulutuksen antamat opit eivät olleet tuoneet opettajille riittävää ammatillista osaamista. Ammatillinen osaaminen kertyi työkokemuksen myötä ja sitä lisäsivät lisäkoulutukset sekä riittävät resurssit. Työhyvinvointiin vaikuttivat opettaja itse sekä ulkopuoliset tekijät. Muun muassa esihenkilö, erityisopettajat ja kollegiaalisuus tukivat työhyvinvointia. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että opettajat tarvitsevat lisää osaamista psyykkisesti oirelevien oppilaiden kohtaamiseen. Tässäkin tutkimuksessa nousi esille, miten työskentely oli haastavaa ja kuormitti jaksamista sekä työhyvinvointia. Opettajan ammattitaidon jatkuva kehittäminen haasteellisten oppilaiden kohtaamisen näkökulmasta olisi tarpeellista.