Vertaisarviointi on Suomen peruskoulussa nuori ja lähes tutkimaton käytäntö, joka mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 2016 voimaan astuneessa opetussuunnitelmassa. Väitöstutkimuksessani tarkastelin, miten 7. ja 8. luokkien oppilaat toteuttivat formatiivista vertaisarviointia fysiikan ja kemian opinnoissaan. Tulokset osoittavat, että rakentava vertaisarviointi vaatii oppilailta palauteosaamista ja toimijuutta, mutta tarjoaa myös mahdollisuuksia kehittää niitä. Opettajan tarvitsee puolestaan ymmärtää vertaisarviointia ja oppilaiden yksilöllisiä ominaisuuksia, jotta hän osaa tukea oppilaita vertaisarvioinnin aikana. Koulujen summatiivisesti painottuneessa arviointikulttuurissa vertaisarviointi on tervetullut formatiivisen arvioinnin muoto, jonka avulla voidaan keskittyä oppimiseen ja kehittymiseen.