Kielenoppijan äidinkielen eli lähdekielen (L1) ja opittavan kielen eli kohdekielen (L2) rakenteita ja sanastoa vertaillaan usein toisiinsa, koska havaittujen erojen ja yhtäläisyyksien oletetaan olevan jossakin suhteessa kielenoppimisen kulkuun ja oppijoiden kielellisiin tuotoksiin. Oletus perustuu käytännön kokemuksiin, mutta enenevästi myös tutkimustietoon (ks. erityisesti Kaivapalu 2005). Lähde- ja kohdekielen suhteen olemuksen tutkimuksellinen määritteleminen on kuitenkin haastavampi ja mutkikkaampi tehtävä kuin pelkkä kielten ja oppijoiden puheen ja kirjoituksen vertailu.