Tutkielmani käsittelee Carlos Castanedan The Teachings of Don Juan -saagan maagista maailmankuvaa semioottisesta eli merkitystä ja sen muodostumista pohtivasta perspektiivistä. Yhdistämällä akateemisen semiotiikan, mytologian ja kirjallisuuden tutkimusta Castanedankin aikana vaikuttaneiden New Age -filosofien työhön, tutkimukseni syventyy don Juanin “Tiedon tien” maagisiin kategorioihin ja niiden kielifilosofisiin implikaatioihin. Tutkimani “magian ja semioosin” pääkäsitteet tämän työn osalta ovat “maailman pysäyttäminen” ja “tekeminen”, joita vertailen Julia Kristevan semioottisen ja symbolisen teorian kanssa. Semioottisen näkökulman rinnalla kulkee luonnostaan myös antropologinen perspektiivi, ja avaan castanedismin noituuden merkityksiä myös sijoittamalla ne kulttuuriseen kontekstiinsa – niin tolteekkiperinteen ja shamanismin kuin 1960-luvun psykedeelisen vallankumouksen, jälkistrukturalismin suurien läpimurtojen ja globaalien kehityskulkujen sekä kriisien keskiöön. Koska olen halunnut kohdella lähteitäni tasavertaisina tietolähteinä, tutkimus ei ole ainoastaan maagisten kategorioiden semioottista analyysia, vaan myös semiotiikan teorian itsensä uudelleentulkintaa. Tätä dialektista lähestymistapaa kutsun kaksoissemioottiseksi analyysiksi, jolle tämä kandidaattityö luo pohjaa mahdollista jatkotutkimusta ajatellen.