Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen sisällissotaa koskevien käsitteellistyksien, kuten vapaussodan, luokkasodan ja kansalaissodan merkitystä näkökulmasta, jossa nämä käsitteellistykset ymmärretään sellaisina poliittisten toimijain puhetekojen avulla suoritettuina poliittisina operaatioina, joissa kieltä käytetään pääasiallisena resurssina tiettyjen poliittisesti virittyneiden argumenttien ajamiseen. Tarkoitus on tällä tavoin sekä ymmärtää paremmin sisällissodan tapahtumahistoriaa sitä politologisesti samalla selittäen, osallistua politiikan ja sen tutkimuksen luonnetta koskevaan debattiin että osoittaa tietyn teoria- ja metodologiakattauksen sovellettavuus sellaiseen sisällissotatutkimukseen, jota voidaan luonnehtia historialliseksi lingvistiseksi politologiaksi. Tutkielman kohteena on ensi sijassa akateeminen, tarkemmin valtiotieteellinen yhteisö ja yleisö, mutta myös laajempi humanististen tieteiden piirissä toimiva yleisö, kuten tutkielmani tieteidenvälisyys osoittaa. Aiheen yhteiskunnallisen merkityksellisyyden ja kiinnostavuuden vuoksi se soveltuu hyvin myös laajemmalle yleisölle. Tutkimusmenetelmäni kytkeytyvät valitsemaani teoriaan: hyödynnän käsitehistoriallista tutkimusotetta kera politologis-filosofisen käsiteapparaatin, jossa pääosaa näyttelevät J.L Austinin puheaktiteoria ja Kari Palosen politiikan aspektiteoria. Tutkimusmenetelmäni ja teoriani sitoutuvat laajemmin sosiaalisen konstruktionismin taustaoletuksiin, joiden mukaan sosiaalinen todellisuutemme rakentuu kielellisessä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Aineisto on menetelmän huomioon ottaen luontevasti historiallista, sisällissotaa käsittelevää sanomalehdistöä ja muuta aikalaiskeskustelua.

Tutkielmani nojalla kävi ilmi, että 1) sisällissotakäsitteellistyksien eräs tärkeä merkitys piilee siinä, että ne voidaan ymmärtää tuolloisen suomalaisen yhteiskunnan laadullisten piirteiden politisoitumisen, ja niillä politikoimisen, seurauksiksi ja että niihin vaikuttivat voimakkaasti kansainvälinen ja geopoliittinen konteksti; 2) että sisällissotakäsitteellistykset on tutkimuksellisesti sekä perusteltua että hedelmällistä ymmärtää valitsemani teoria- ja metodologiakattauksen pohjalta; 3) että historiatieteellisesti antoisalla politologis-filosofisella tavalla voi lähestyä menneisyyttä koskevaa aineistoa sen historiallisuutta kunnioittavalla tavalla; 4) ja että sisällissotakäsitteellistykset olivat sellaista sanoilla tekemistä, joihin pureutumalla ja joita analysoimalla ymmärrämme sekä historiaamme että tapaamme toimia poliittisesti hieman aiempaa ehommin ja kokonaisvaltaisemmin.