Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää kirjallisuuskatsauksen avulla, millaisia ovat lähisuhdeväkivallan todistamisen vaikutukset lapseen, mitkä ovat suojaavia ja riskitekijöitä lapsen selviytymisessä ja, miten lasten ja perheiden kanssa työskentelevät ammattilaiset tukevat lähisuhdeväkivaltaa todistaneita lapsia. Kandidaatintutkielman näkökulmana on lapsen etu ja lastensuojelu. Kandidaatintutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu lähisuhdeväkivaltaan kuuluvista käsitteistä, lastensuojelusta ja lapsen edusta. Ilmiötä tarkastellaan yksilötasolla ammattilaisten käytännön työstä lasten ja perheiden parissa. Rakenteellisella tasolla ilmiötä tarkastellaan lähisuhdeväkivaltaa todistaneiden lasten tukemista palvelujärjestelmän ja lainsäädännön näkökulmasta. Aineistonhaussa on käytetty useita tietokantoja ja kandidaatintutkielmassa tarkastellaan yhteensä 12 lähdettä, jotka koostuvat suomen- ja englanninkielisistä tieteellisistä artikkeleista, projektista, väitöskirjoista ja ammatillisista lisensiaatintutkimuksista.

Kandidaatintutkielman tulokset osoittavat, että lähisuhdeväkivalta lapsiperheessä on yleinen ja vakava ilmiö, jolla on monia erilaisia vaikutuksia lapsen elämään. Lähisuhdeväkivallan todistaminen voi olla lapselle vahingollisempaa, kuin väkivallan kokeminen. Lapsen eläessä perheessä, jossa joku käyttää väkivaltaa, altistuu lapsi väkivallan haitallisille vaikutuksille. Lähisuhdeväkivallan todistamisen seuraukset ovat yksilökohtaisia ja vaihtelevat lapsen kehitysvaiheiden aikana. Lähisuhdeväkivallan todistaminen voi vaikuttaa lapsen kehitykseen, aiheuttaa psyykkisiä ongelmia ja käyttäytymiseen liittyviä ongelmia. Lähisuhdeväkivallan todistaminen voi estää lasta muodostamasta kiintymyssuhteita, oppimasta sosiaalisen vuorovaikutuksen taitoja ja vahingoittaa kokemusta perusturvallisuudesta ja itsestään. Lähisuhdeväkivallan todistamisen seurauksena pojilla on useammin vihamielisyyttä ja aggressiota. Tytöillä on useammin masennusta ja somaattisia oireita. Vanhempien välistä väkivaltaa todistanut lapsi joutuu todennäköisesti itsekin vanhemman väkivallan kohteeksi.

Kandidaatintutkielman tuloksista voidaan päätellä, että lähisuhdeväkivaltaa todistaneen lapsen kuuleminen ja perheen tukeminen riittävän ajoissa on tärkeää. Lähisuhdeväkivaltaa todistaville lapsille pitää saada palveluja, ja niiden pitää olla riittäviä ja oikea-aikaisia. Lähisuhdeväkivallan osapuolten ja lapsen pitää olla yhdenvertaisia saamaan palveluja. Perhe on myös huomioitava kokonaisvaltaisesti väkivaltatyön yhteydessä. Perhe ajatellaan usein yksityiseksi, joten perheen asioihin puuttuminen voi olla hankalaa. Lähisuhdeväkivallan erityispiirteiden ja monimuotoisuuden vuoksi tarvitaan tukemiseen ja puuttumiseen tietoa väkivallan syntyyn vaikuttavista tekijöistä ja ilmiön moniulotteisuudesta. Lapsen todistaessa lähisuhdeväkivaltaa tarvitaan lasten parissa työskenteleviltä tiedollisia, taidollisia ja asenteellisia valmiuksia tukemiseen ja ennaltaehkäisyyn.