Virtavesiympäristöjen biodiversiteetti heikkenee mm. jokien patoamisen takia. Ekologinen kompensaatio on biodiversiteetin palauttamisen tapa, jossa yhdellä alueella tapahtunut ympäristön tuhoutuminen kompensoidaan uudella alueella elinympäristöjä rakentamalla. Virtavesissä ekologista kompensaatiota voidaan toteuttaa rakentamalla keinotekoisia habitaatteja. Tässä tutkielmassa seurattiin keinotekoisen uoman, Imatran kaupunkipuron, taimenpopulaatiota (Salmo trutta L.). Yksi puron tehtävistä on kompensoida Imatrankosken vesivoimalan aiheuttamaa koskiympäristön häviämistä. Purosta laskettiin pesien määrä ja mätitiheys, taimenenpoikasten sorastanousuajankohta arvioitiin Elliottin ja Hurleyn menetelmällä ja jokipoikastiheys ja -säilyvyys mädistä eri ikäisiksi poikasiksi arvioitiin sähkökoekalastuksella. Tuloksia verrattiin luonnollisiin virtavesiin: sorastanousuajankohtaa ja pesä- ja mätitiheyttä Partakoskeen ja Läsänkoskeen ja jokipoikastiheyttä ja -säilyvyyttä Kiertojokeen ja Saajokeen. Imatran kaupunkipuron taimenenpoikasten sorastanousuajankohta ei poikennut luonnontilaisista uomista ja jokipoikastiheys oli korkeampi Imatranpurossa kuin luonnollisissa puroissa. Sorastanousuajankohdan ja alkioiden säilyvyyden samankaltaisuuden ja jokipoikastiheyden perusteella Imatran kaupunkipuro on taimenelle onnistunut kompensaatiohabitaatti, joka pystyy tarjoamaan hyvät olosuhteet taimenpopulaatiolle. Pinta-alaltaan ja virtaamaltaan puro on kuitenkin hyvin pieni verrattuna paikalla aikoinaan vapaasti laskeneeseen koskijaksoon.