Tutkimuksemme tavoitteena oli selvittää, miten suomalaisessa varhaiskasvatuksessa tuetaan maahanmuuttajalasten omaa äidinkieltä sekä millaista hyötyä oman äidinkielen tukemisesta on maahanmuuttajalapsille. Aineistonkeruu toteutettiin Webropol- kyselynä, jonka kysymykset olivat avoimia laadulliselle tutkimukselle tyypillisesti. Tutkimukseen osallistui 16 varhaiskasvatuksen opettajaa ympäri Suomen. Tutkimuksemme käsitteli maahanmuuttajalasten oman äidinkielen tukemista varhaiskasvatuksen arjessa. Käytimme aineistomme analysoinnissa induktiivisen päättelyn logiikkaa ja teemoittelu toimi aineiston analyysimenetelmänä.

Vastauksissa kävi ilmi, että varhaiskasvatuksen opettajien käsitykset maahanmuuttajalasten oman äidinkielen tukemista kohtaan vaihtelivat. Aineistosta esiin nousseita tukikeinoja oman äidinkielen tukemiseen olivat huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö, erilaisten tukimateriaalien käyttö, arkisten tilanteiden hyödyntäminen päiväkodin arjessa, kannustava ilmapiiri sekä vuorovaikutus ja leikki saman kielisten lasten välillä. Tukemisella nähtiin olevan merkittävä hyöty muunmuassa leikin ylläpitämisessä, toisen kielen oppimisessa sekä lapsen tunne- ja ajattelun kielen kehittymisessä. Lisäksi tukeminen nähtiin suurena tekijänä lapsen identiteetin kehittymisessä. Siitä huolimatta koettiin, että kaikissa ryhmissä ammattitaito ja resurssit eivät riittäneet toteuttamaan maahanmuuttajalasten oman äidinkielen tukemista.