Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien näkemyksiä positiivisen pedagogiikan toteuttamisesta varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen ryhmissä. Lisäksi tutkittiin opettajien käsityksiä positiivisen pedagogiikan merkityksestä tuen tarpeessa olevien lasten oppimiselle ja hyvinvoinnille sekä työyhteisölle. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa kehityksen ja oppimisen tuen lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistamisesta positiivisen pedagogiikan keinoin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella joulukuussa 2020 ja tammikuussa 2021. Kyselyyn vastasi 32 positiivista pedagogiikkaa työssään käyttävää varhaiskasvatuksen opettajaa ja erityisopettajaa. Aineisto analysointiin sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan positiivista pedagogiikkaa toteutettiin rakentamalla positiivinen opetussuhde lapseen, mahdollistamalla positiiviset oppimiskokemukset sekä tukemalla lasten vuorovaikutussuhteita ja autonomian rakentumista. Merkitysten osalta opettajat näkivät positiivisen pedagogiikan vahvistavan lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia, kehittävän lapsen taitoa tunnistaa ja säädellä stressiä, parantavan lapsen ihmissuhteita ja kehittävän varhaiskasvatuksen yhteistyötä kodin kanssa. Lisäksi se vahvisti lapsen osallisuuden kokemusta, itsetuntoa ja minäkuvaa sekä motivaatiota oppimiseen. Työyhteisötasolla positiivisen pedagogiikan nähtiin vahvistavan pedagogista osaamista, lisäävän lasten hyvinvointia ja parantavan työhyvinvointia. Tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että kyselyyn vastanneet opettajat kokivat positiivisen pedagogiikan vahvistavan kehityksen ja oppimisen tuen lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Tuloksissa nousi vahvasti esiin opettajan ja lapsen välille rakentuvan myönteisen ja välittävän suhteen tärkeys, minkä opettajat näkivät varhaiskasvatuksen positiivista pedagogiikkaa kannattelevana tekijänä ja pohjana onnistuneille tukitoimille.