Uusien digitaalisten datalähteiden sekä analyysitekniikoiden on väitetty muuttavan yhteiskuntatieteitä radikaalisti. Tässä tutkielmassa tätä muutosta lähestytään tarkastelemalla siirtymää policy-analyysista policy-analytiikkaan. Tarkemmin ottaen tutkitaan, kuinka kansalaisten mielipiteitä voidaan monitoroida sosiaalisesta mediasta, ja kuinka sosiaalisen median data voi auttaa ymmärtämään policy-prosesseja. Datafikaatiosta käyty keskustelu on usein konseptivetoista ja kaukana konkretiasta, eikä sosiaalisen median monitoroinnillekaan ole kehitetty käytännöllistä toteuttamistapaa. Tutkimustehtävänäni on selvittää, kuinka sosiaalisen median monitorointia voidaan käytännössä toteuttaa. Tätä varten luon tutkielmassa datankäsittelyn eri vaiheille analyyttisen typologian, joka mahdollistaa monitoroinnin prosessin analyyttisen tarkastelun. Sosiaalisen median monitoroinnin käytännön toteutus vaatii työkaluja useilta erilaisilta policy-analyysin suuntauksilta ja perinteiset jakolinjat, esimerkiksi positivismin sekä tulkinnallisuuden suhteen, eivät välttämättä ole kovinkaan toimivia. Tämän ”käytännöllisen sosiaalisen median monitoroinnin syklin” toimivuutta testaan noin 12 miljoonan twiitin muodostamalle aineistolle, joka on kerätty Christchurchin terrori-iskujen tutkimista varten keväällä 2019. Heti terrori-iskujen jälkeen Uudessa-Seelannissa uudistettiin aselakeja ja myös tämä policy-prosessi sisältyi aineistoon. Tarkastelen aselakeja koskevan keskustelun rajaamiseen sekä kansalaisten mielipiteiden tunnistamiseen liittyviä sosioteknisiä valintatilanteita edellä kehitellyn analyyttisen typologian pohjalta mahdollisimman seikkaperäisesti. Tutkielmassa havaittiin esimerkiksi pienien erojen aineistonrajauksen avainsanojen valinnassa vaikuttavan huomattavasti lopullisen aineiston koostumukseen. Case-tyyppisestä tutkimusasetelmasta johtuen tulosten yleistettävyyttä sinällään on hankala tulkita, mutta tuloksista voidaan päätellä, että datankäsittelyn vaiheisiin perustuva typologia on hedelmällinen lähestymistapa sosiaalisen median monitoroinnin käytännön toteuttamiseen. Vastaavaa datalähtöistä lähestymistapaa voidaan suositella myös muissakin tutkimuksissa. Digitaalinen tutkimus mahdollistaa monien sellaisten tutkimusvaiheiden empiirisen tarkastelun, jotka aiemmin ovat tapahtuneet vain ”tutkijan pään sisässä”. Näiden vaiheiden dokumentointi on ensimmäinen askel vertailevaan empiiriseen tutkimukseen.