Tutkimuksen tehtävä on selvittää, millaista toisten armoilla olemisen kokemusta prekaari työelämä tuottaa kulttuuri- ja opetusalalla työskenteleville korkeakouluteille lapsettomille naisille. Tutkimus myös tarkastelee, millaisia vaikutuksia sillä on prekaarin työntekijän arjen kokemukseen sekä tulevaisuuden suunnitteluun. Tutkimus pyrkii tarkastelemaan prekaaria tuntumieltä, jossa kokemukset ja tunnerakenteet korostuvat. Tarkastelen ilmiötä laajan prekarisaatioteesin viitekehyksessä. Tutkimuksen analyysimenetelmänä on käytetty laadullista teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielman analyysi perustuu laadulliseen haastatteluaineistoon, jonka olen kerännyt huhtikuussa 2016. Aineisto koostuu neljästä haastattelusta, joihin haastattelin korkeakoulutettuja naisia, jotka työmarkkina-aseman perusteella voidaan nähdä prekaareina. Esitän tutkimustulokseni tueksi aineistoni alkuperäisilmaisuja. Työelämän ja yhteiskunnan turvaverkkojen kantavuuden ollessa epävarmaa, niin sanottu prekaari tuntumieli muiden armoilla olemisesta korostuu. Julkisen sektorin määräaikaiset ja kulttuurialan työntekijät ovat monessakin suhteessa keskimäärin heikommassa asemassa verrattuna vakituisissa työsuhteissa oleviin palkansaajiin, ja työmarkkina-asemien ollessa moninaisia perinteinen sosiaaliturvajärjestelmä vastaa kehnosti ihmisten moninaisiin elämäntilanteisiin. Aineistossa työelämän prekaarisuus näyttäytyy tilanteena, joka pakottaa normatiivisen palkansaajamallin ulkoreunoilla elävät antautumaan työnantajien ja muiden palkansaajamallia ylläpitävien tahojen, kuten työvoimatoimiston, mielivallan armoille. Analyysissa löysin ja määrittelin kolme keskeistä toimijaa, joiden armoilla haastateltavat kokivat toimeentulonsa ja elämän yleisen varmuuden olevan. Ensimmäinen toimija työnantaja, jonka armoilla oleminen tuottaa erilaisia epävarmuuden ja epäjatkuvuuden kokemuksia riippuen työnantajasta ja työsuhteen laadusta. Työnantajan armoilla oleminen jakautuu julkisen ja kolmannen sektorin työnantajiin sekä vaihtuviin työnantajiin freelancer-työssä. Toisena haastateltavien kertomuksissa nousi, vaikkakin hieman harvemmin, sijaistettavan vakituisen työntekijän armoilla oleminen. Kolmantena kertomuksissa nostettiin voimakkaasti esille kokemukset työvoimatoimistosta.