Tutkielman tarkoituksena oli tutkia SOK:n tavoitetilaa osuuskauppojen rationalisoinnissa vuosina 1930–1939 ja sijoittuu liiketoimintahistorian alalle. Rationalisointi noudatteli tieteellisen liikkeenjohdon oppeja, jotka olivat F. W. Taylorin kehittämiä ja yleistyivät Yhdysvalloissa 1910-luvulla ja levisivät Eurooppaan. Suomessa rationalisointi 1940-lukua oli vähäistä ja keskittyi pääasiassa teollisuuden pariin.

Suomessa liiketoimintahistoriantutkimusta vähittäiskaupasta ja sen rationalisoinnista ei ole tehty paljoa tai tutkimukset eivät käsittele juurikaan 1930-luvua. Tutkielman teoriana on uusinstitutionalistinen isomorfismi, joka pyrki selittämään organisaatioiden samankaltaistumista. SOK oli osuuskauppojen keskuskunta, joka pyrki neuvomaan paikallisia osuuskauppoja liikkeenhoidossa. SOK:n ohjeistuksilla pyrittiin isomorfismiin ja tämän välityksellä rationalisointiin. SOK pyrki tekemään hajanaisesta osuuskauppojen yhtenäisen ja juuri taloudellisen tuottavuuden kannalta. Tutkielmassa keskitytään SOK:n Osuuskauppalehteen, joka oli suunnattu osuuskauppojen toimihenkilöille ja tämän välityksellä annettiin neuvontaa myös kauppojen liikkeenhoitajille. Lehteä toimitettiin SOK:n neuvontatoimistosta käsin.

Tutkielman menetelmänä oli hyödynnetty diskurssianalyysia ja tutkielma oli jaettu keskeisten tieteellisen liikkeenjohdon periaatteen mukaisiin diskursseihin. Tutkittavia diskursseja olivat varsinainen rationalisointi, työn suunnittelu, työnjako, valvonta, työmenetelmät, työn tieteellisyys, standardointi, koulutus, työntekijöiden valikointi ja palkkaus. Tutkielman diskurssien välityksellä ilmenee, että 1930-luvulla Osuuskauppalehden selkeänä tavoitetilana oli rationalisoida osuuskauppoja toimintaa. SOK seurasi rationalisoinnissa kansainvälisiä esikuvia yleisesti Yhdysvaltojen vähittäiskauppaa ja pohjoismaista osuuskauppaliikettä.