Koulujen opetussuunnitelmien oppiainejakoisuus voi johtaa pirstaleiseen kuvaan opetettavista asioista. Oppiainejakoisuuden aiheuttamia ongelmia voidaan helpottaa esimerkiksi eheyttämällä opetusta horisontaalisesti eri oppiaineiden välillä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka biologiaa ja kemiaa integroidaan suomalaisissa yläkouluissa ja lukioissa, ja millaisia esteitä integraatiolle käytännössä on. Lisäksi selvitettiin erilaisten taustatekijöiden ja sen, kuinka tärkeäksi biologiaa opettavat aineenopettajat kokevat kemian biologialle ja sen opettamiselle, välistä yhteyttä. Aineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä yläkoulussa ja/tai lukiossa biologiaa opettavaa aineenopettajaa. Haastattelutallenteiden litteroinnista saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin keinoin sekä tilastollisin menetelmin. Pääsääntöisesti opettajat olivat sitä mieltä, että kemia liittyy tieteenalana biologiaan, mutta koulun opetuksessa tätä yhteyttä ei nähty niin merkittävänä. Positiivinen yhteys havaittiin sen välillä, kuinka paljon opettajat pitivät kemiasta ja miten merkittäväksi he kokivat biologian ja kemian tieteenalojen välisen yhteyden. Käytännössä biologian ja kemian integroinnin määrä ja tavat vaihtelivat opettajasta ja koulusta riippuen. Opettajat näkivät biologian ja kemian integraatiossa monia hyötyjä sekä oppilaiden ja opiskelijoiden että opettajien näkökulmasta. Tulosten perusteella kemian hyödyntäminen biologiassa sekä oppiaineiden välisen integraation edistäminen vaatisi pääasiassa biologiaa opettavien aineenopettajien kemian osaamisen kehittämistä, opetuksen suunnitteluajan lisäämistä sekä biologian ja kemian opettajien välisen yhteistyön mahdollistamista.