Työssä selvitetään, kuinka suomalaiset suhtautuivat television tuloon ja kuinka he kokivat television ohjelmiston sen ensimmäisinä vuosikymmeninä aina 1950-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun saakka. Television tuloa selvitetään niin yksilötasolla kuin yhteisöjen kannalta. Aihetta tutkitaan muistitietoaineiston kautta, ja henkilökohtaisten kokemusten kautta rakentuvat merkityssisällöt ovat tutkimuksen keskiössä. Aikaisempi televisiotutkimus on keskittynyt pääasiassa televisioyhtiöiden historiaan ja instituutioihin osana mediaa. Täten katsojien kokemuksiin ja rooliin keskittyvä muistitieto tuo uusia näkökulmia tutkittavaan aiheeseen. Työn pyrkimyksenä on tavoittaa sellaista tietoa suomalaisen arjen historiasta, jota ei voida löytää yksinomaan kirjallisten lähteiden avulla. Työssä selvitetään muistitiedon luonnetta menneisyyden tarkastelussa ja pohditaan menetelmällisiä reunaehtoja, jotka tulee ottaa huomioon muistitietoa hyödynnettäessä. Muistitiedon vääjäämättä subjektiivinen luonne ja erilaiset yksilöhaastatteluihin liittyvät epävarmuustekijät on otettava huomioon siinä, missä muistitieto kertoo menneisyyden tapahtumien sijasta menneisyyden tapahtumien merkityksestä. Toisaalta haastateltavien kerronnalle on annettava tilaa, jota haastattelijan kysymykset eivät saa ainakaan liikaa kaventaa. Tässä tutkielmassa muistitiedon kautta rakentuvat tulkinnat menneestä tuottavat tarkennuksia siihen mediatutkimukseen painottuneeseen kuvaan, joka meillä on television tulosta Suomeen. On tärkeää pohtia, kuinka televisio on vaikuttanut kulttuuriin ja elämänmuotoon suomalaisissa kodeissa ja yhteisöissä, ja tutkielmassa katsotaan, että muistitieto voi tarjota tähän pohdintaan luontevia välineitä. Tutkimusaineisto koostuu aikalaisten yksilöhaastatteluista sekä osaltaan myös vuonna 1982 järjestetyn Kun TV tuli taloon -kirjoituskilpailun vastauksista, joita voidaan pitää sisältönsä puolesta muistitietotutkimuksen kannalta erityisinä aineistoina. Katsojien kokemukset televisiosta ja niistä rakentuva kerroksellinen kuva kulttuurisesta muutoksesta suomalaisissa kodeissa ja yhteiskunnassa ovat tämän tutkimuksen tarkastelun keskiössä. Televisio ei ollut katsojille pelkästään uusi teknologinen keksintö, vaan sille rakentui monipuolinen rooli arjen rytmittäjänä, viihteellisyyden muokkaajana sekä monipuolisena ja reaaliaikaisena mediana. Televisiosta tuli lyhyessä ajassa perheiden media, jonka ääreen kaikki perheenjäsenet kokoontuivat. Huomattavaa oli myös television saapuminen yhteiskuntaan, jossa virkistys- ja vapaa-ajan menot kohosivat sotien jälkeisestä säännöstelyn ajasta huomattavasti. Osaltaan televisio symboloikin vaurautta sekä halua olla mukana ajan hengessä. Television myötä katsojat alkoivat aikatauluttaa arkirytminsä uudelleen sen mukaan, kuinka ohjelmatarjonta rakentui. Suomalaisten television katselua koskevat muistot rakentuivat varhaisemmassa vaiheessa perheen tai tuttavien kanssa vietetyistä hetkistä, joihin liittyi vahva yhteisöllisyyden tunne. Television katselun privatisoiduttua 1970-luvulla oli televisiolla edelleen huomattava merkitys arjen rytmittäjänä sekä vapaa-aikaa muokkaavana tekijänä samalla, kun Yleisradion ohjelmistopolitiikka muuttui vahvemmaksi ja ohjelmatoiminta vakiintui. Monien informanttien mukaan alkuaikojen televisiotarjonta oli sisältönsä puolesta kaikille katsojille sopivampaa kuin nykyaikainen televisiotarjonta. Lisäksi haastateltavat korostivat sitä, että ohjelmisto oli kahdesta kanavasta ja rajoitetusta lähetysajasta huolimatta monipuolinen