Torjuttuaan jäsenyyden Kansainliitossa ensimmäisen maailmansodan jälkeen, Yhdysvaltojen oli muodostettava ulkopolitiikkansa uudelle pohjalle. Presidentti Wilsonia seurannut uusi Republikaanihallinto ei toisaalta voinut viedä maata Kansainliittoon sisäpoliittisista syistä mutta toisaalta lisääntyneen keskinäisriippuvuuden vuoksi se ei voinut omaksua eristäytymispolitiikkaakaan kuten nationalistisimmat elementit amerikkalaisessa yhteiskunnassa vaativat. Washingtonin konferenssissa 1921-1922 Wilsonia seurannut Republikaanihallinto määritti uuden suunnan maan sodanjälkeiselle ulkopolitiikalle, mikä toimi esikuvana myöhemmille hallinnoille sotienvälisenä aikana. Pro gradu- työssäni pyrin analysoimaan ja rekonstruoimaan Washingtonin konferenssin kansainvälisiä sopimuksia koskevia poliittisia diskursseja, kun nämä saapuivat Senaatin käsittelyyn maaliskuussa 1922. Pyrin työssäni selvittämään sitä, että miten aikalaiset käsitteellistivät ideaalin kansainvälisen järjestyksen rakenteen ja Yhdysvaltojen aseman sodanjälkeisessä maailmassa 1920-luvun alussa. Työ on analyyttisesti jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa keskitytään nationalismin ja internationalismin väliseen jännitteeseen; siihen miten maan tulisi lähestyä kansainvälisiä suhteita yleisellä tasolla. Toisessa osassa huomio on puolestaan kansallisen suvereniteetin kansainvälisille sitoumuksille asettamissa vaateissa, kun taas kolmannessa osassa keskitytään aikalaiskeskusteluissa vallinneisiin käsityksiin demokratiasta ja julkisesta mielipiteestä kestävän rauhan takaajina. Keskeinen tutkimustulos on, että Washingtonin konferenssin kautta Republikaanit loivat perustan rajalliselle internationalismille ja uudelle, konservatiivisemmalle ulkopoliittiselle konsensukselle. Metodologisesti tutkimus yhdistää toisiinsa aate-, käsite- ja poliittisen historian lähestymistapoja sekä diskurssianalyysia. Tutkimuksessa hyödynnetty alkuperäislähdeaineisto koostuu puolueohjelmista vuosilta 1920 ja 1924 sekä Senaatin debateista että lehtiartikkeleista kolmesta eri lehdestä: New York Timesista, New York Tribunesta ja New York Worldista. Tutkimuksen aikaväli ulottuu helmikuun lopulta viikkoa ennen kuin konferenssin sopimukset astuivat Senaatin käsiteltäväksi maaliskuussa 1922 viikko sen jälkeen, kun Senaatti lopulta hyväksyi viimeisetkin sopimukset maaliskuun lopussa.