Tämän pro-gradu tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, millä reflektiivisen ajattelun tasolla seikkailukasvatukselliseen toimintaan osallistuneet, iältään 18–26-vuotiaat nuoret aikuiset, toimivat. Lisäksi tarkasteltiin miten reflektiivisen ajattelun tasot jakautuvat suhteessa tutkittavien ikään. Tämän lisäksi toisena tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko seikkailukasvatukselliseen toimintaan osallistumisella ja reflektiivisellä ajattelulla havaittavissa jonkinlaista yhteyttä.
Tutkimus oli kvalitatiivinen ja pohjautui fenomenologis-hermeneuttiseen lähestymistapaan. Tutkimusaineisto koostui kirjallisista kirjoitelmista. Aineisto kerättiin Metsäkartanon Nuotta-valmennuksen nuorten aikuisten ryhmiltä ajalla kevät 2020 – joulukuu 2020. Tarkasteltava tutkimusaineisto koostui 18 tutkittavan tuottamasta kirjallisesta vastauksesta. Aineiston analyysissä käytettiin teorialähtöistä sekä teoriaohjaavaa analyysiä. Tutkittavat reflektoivat teknisen ja konseptuaalisen reflektiivisen ajattelun tasoilla. Dialektisen reflektion tasoa ei tutkimuksessa havaittu. Tutkimus osoitti, että reflektiivinen ajattelu voi pitää sisällään samanaikaisesti useita tasoja. Pääsääntöisesti teknisillä reflektoijilla havaittiin rinnalla konseptuaalisen tason reflektointia ja konseptuaalisen tason reflektoijilla teknisen tason reflektointia. Ikäryhmistä eniten teknisen tason reflektointia tapahtui nuorimmassa ikäryhmässä ja konseptuaalista reflektointia vanhimmassa ikäryhmässä. Tutkimuksessa löydettiin yhdeksän seikkailukasvatuksellisen toiminnan tekijää, joita tutkittavat reflektoivat. Tutkittavien tapa reflektoida tekijöitä vaihteli reflektiivisen ajattelun tason mukaan. Tekniset reflektoijat kirjoittivat tehtäväorientoituneesti, jo elettyihin kokemuksiin viitaten sekä keskittyen kuvailemaan toimintaa, sisältöä ja taitoja. Konseptuaalisen tason reflektoijat kirjoittivat keskittyen ympäristöön, sisältöön, niiden kontekstiin ja yksilön tarpeisiin, yksilön valintoja ohjasi oma tieto sekä arvot ja kirjoituksissa näkyi yksilön oppimiseen liittyviä asioita. Tutkimuksen tulosten perusteella voitaisiin sanoa, että tietyt seikkailukasvatukselliset toiminnan tekijät voivat mahdollisesti toimia reflektiivisen ajattelun laukaisijana ja näin toimia tukevina tekijöinä yksilön reflektiivisen ajattelun kehittymisessä.