Sosiaalityön käytännön tulisi perustua tutkimuksissa todettuun tieteelliseen näyttöön. Kiinnostus ja myös vaatimukset sosiaalityön näyttöön perustuvaan käytäntöön nousevat sekä sosiaalityöstä professiona että sosiaalityöstä tieteenalana käytävästä julkisesta keskustelusta. Tämän tutkielman tarkoituksena on tutkia näyttöön perustuvaa käytäntöä sosiaalityössä vuosina 2015–2020 tehtyjen tutkimusten avulla. Selvitän tutkimustehtävääni tarkastelemalla sosiaalityön käytännön näyttöä koskevien tutkimusten tutkimusasetelmia ja tutkimusten tuottamaa tietoa käytännön näytöstä. Näyttöön perustuvalla sosiaalityön käytännöllä tarkoitan tutkielmassani asiakastyön tai asiakastyössä käytettävien interventioiden perustumista tieteelliseen tutkimustietoon tai vähintään tutkimusnäyttöön pyrkimistä. Systemaattisena kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkimuksen aineiston muodostavat 24 englanninkielistä vertaisarvioitua tutkimusartikkelia näyttöön perustuvasta käytännöstä. Aineisto on analysoitu aineistolähtöistä sisällönanalyysia hyödyntäen. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi mahdollistaa analysoinnissa luokittelun ja määrällisen tarkastelun. Tutkimukseni viitekehyksenä toimivat osaaminen ja tietoperusta sosiaalityössä sekä näyttöön perustuva käytäntö. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että tieteellinen tutkimus näyttöön perustuvasta sosiaalityön käytännöstä etenee pienin askelin. Systemaattisella kirjallisuuskatsauksella saatu artikkeliaineisto on hyvin heterogeeninen ja määrällisesti yllättävän pieni. Laadullisesti ja tutkimusmenetelmien osalta artikkeliaineisto osoittautuu kuitenkin monipuoliseksi. Artikkeliaineiston metodologiset valinnat sisältävät kattavasti sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Myös käytetyt tutkimusstrategiat ovat erilaisia. Tutkimusnäkökulmina erottuvat erityisesti tutkimusnäyttö sekä sosiaalityöntekijän että asiakkaan näkökulmasta. Tutkielmani artikkeliaineistossa nousevat esille myös näyttöön perustuvat käytännöt sosiaalityön erilaisilla asiantuntijuuden ja kontekstin mukaisilla osaamisalueilla.