Suomessa noin 25% metsälajeista on riippuvaisia lahopuusta. Moni näistä lajeista on harvinaistunut intensiivisten metsänhoitotoimien takia. Lisäksi, yksi suurimmista tulevaisuuden uhista boreaalisille ekosysteemeille on ilmastonmuutos, sillä lämpötilan nousun on ennustettu olevan boreaalisella vyöhykkeellä keskimääräistä korkeampaa. Tämä pro gradu -tutkielma pyrki ymmärtämään sekä ilmastonmuutoksen ja metsänhoidon yksilöllisiä, että yhteisiä vaikutuksia harvinaisten ja lahopuusta riippuvaisten lajien habitaattien sopivuuteen. Tämä toteutettiin simuloimalla metsäaineistoa 100 vuoden aikajaksolla SIMO-metsäsimulaattorilla yhdistämällä erilaisia metsänhoitotapoja ja kolme ilmastoskenaariota. Hoitotavat sisälsivät jatkuvan kasvatuksen, ei käsittelyä (set aside), sekä eri versioita nykyisin suositellusta menetelmästä (business-as-usual). Tulokset paljastivat, että metsänhoidolla on enemmän merkitystä habitaatin sopivuuteen kuin ilmastonmuutoksella. Habitaatin sopivuus parani enemmän pohjoisilla kuin eteläisillä metsäalueilla, mikä todistaa pohjoisen voimakkaamman lämpenemisvaikutuksen. Useamman lajin habitaatin sopivuus parani kuin heikkeni ilmastonmuutoksen myötä. Tutkielma osoitti, että moni laji hyötyisi metsänhoidon monipuolistamisesta sen sijaan, että metsää hoidetaan pelkästään suositellun hoitotavan mukaisesti. Erityisesti ylimääräisten säästöpuiden jättäminen sekä jatkuva kasvatus voisivat tarjota enemmän sopivia habitaatteja näille lajeille.