Kielitaidon arviointi suomalaisessa peruskoulussa perustuu pitkälti opettajan omiin henkilökohtaisiin näkemyksiin ja tulkintoihin arvioinnista. Tällä hetkellä kielitaidonarviointia ohjaa kansallisessa kontekstissa opetussuunnitelman perusteet, mutta toistaiseksi ainoastaan numerolle 8 on tarkennettu osaamisen kriteerit. Yleisesti ottaen arvioinnin toteuttaminen on ollut varsin joustavaa, sillä ehdottomia ja tarkkoja ohjeita arvioinnin onnistumiseksi ei ole vielä toistaiseksi ollut saatavilla. Tämän Pro Gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka alakoulun englannin opettajat suhtautuvat arviointiin ja sen eri toteutustapoihin. Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää, kuinka alakoulun englannin opettajat arvioivat kielenosaamisen eri taitoja ja miten he painottavat niitä kokonaisarvioinnissa. Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä, johon osallistui 27 alakoulun englannin kielenopettajaa. Suurin osa kyselyn kysymyksistä oli avoimia kysymyksiä, joihin osallistujat saivat vapaasti vastata, ja loput kysymykset olivat strukturoituja kysymyksiä. Avoimet kysymykset analysoitiin laadullisen, aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin, kun taas strukturoidut kysymykset näyttäytyvät analyysissä taulukkoina, numeroina ja prosenttilukuina. Tutkimustulosten mukaan arviointia pidetään merkittävänä ja kielen eri taitoalueet nähdään pääosin yhtä tärkeinä osa-alueina arvioinnissa. Toisaalta kielitaidon eri osa-alueita painotetaan myös eri painotuksilla ja arviointia toteutetaan erilaisin menetelmin. Näitä menetelmiä olivat muun muassa oppilaiden havainnointi, erilaiset kokeet opetuksen aikana ja sen päätteeksi sekä palautteen antaminen. Tutkimuksen mukaan formatiivista arviointia tehdään yleisesti ottaen summatiivista arviointia enemmän ja sen merkitys nähdään summatiivista tärkeämpänä. Tutkimustuloksista kävi myös ilmi, että opettajat kokevat haasteita arvioinnin toteuttamisessa ja sen onnistumisessa.