Tämän kontrastiivisen tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kahdeksan suomalaisen lastenkirjan henkilöhahmojen nimien ranskankielisiä vastineita kotouttavan ja vieraannuttavan käännöksen näkökulmasta. Tutkimuksessa hyödynnetään ekvivalenssiteoriaa ja Lawrence Venutin kotouttavan ja vieraannuttavan käännöksen käsitteitä sekä nimistöntutkimusta. Korpus koostuu 116 suomenkielisestä henkilöhahmon nimestä ja niiden 113 ranskankielisestä vastineesta. Alkuperäiset nimet on jaoteltu kolmeen kategoriaan: perinteiset nimet (52 kpl, 44,8 %), keksityt nimet (47 kpl, 40,5 %) ja lainanimet (17 kpl, 14,7 %). Hypoteeseja on kaksi: 1) vastineissa suositaan enimmäkseen kotouttavia vastinestrategioita ja 2) yleisimmät vastinestrategiat ovat alkuperäisen nimen semanttisen merkityksen kääntäminen ja alkuperäisen nimen korvaaminen kohdekielen nimistöön kuuluvalla vastineella. Vastineet on jaoteltu Théo Hermansin vuonna 1988 esittelemän luokittelun mukaan kuuteen kategoriaan, joista ensimmäinen voidaan luokitella vieraannuttavaksi vastinestrategiaksi ja muut kotouttaviksi: 1) alkuperäisen nimen toistaminen kohdetekstissä (13 kpl, 11,2 %), 2) alkuperäisen nimen transkriptio (3 kpl, 2,6 %), 3) alkuperäisen nimen korvaaminen kohdekielen nimistöön kuuluvalla vastineella (63 kpl, 54,3 %), 4) alkuperäisen nimen merkityksen kääntäminen (31 kpl, 26,7 %), 5) alkuperäisen nimen kääntämättä jättäminen (3 kpl, 2,6 %) ja 6) erisnimen korvaaminen appellatiivilla eli yleisnimellä (3 kpl, 2,6 %). Aineistossa vieraannuttavaa vastinestrategiaa käytettiin 11,2 % aineistosta, kun taas kotouttavia vastinestrategioita käytettiin 88,8, % tapauksista, mikä vahvistaa tutkimuksen ensimmäisen hypoteesin. Kyseisiä vastinestrategioita ei kuitenkaan voida pitää täysin vastakkaisina, sillä joissakin vastineissa on hyödynnetty sekä vieraannuttavaa että kotouttavaa strategiaa. Myös toinen hypoteesi piti paikkansa: yleisimmät vastinestrategiat aineistossa olivat alkuperäisen nimen korvaaminen kohdekielen nimistöön kuuluvalla vastineella sekä alkuperäisen nimen merkityksen kääntäminen. Aineiston perusteella vieraannuttavaa strategiaa käytettiin erityisesti niiden nimien kohdalla, joilla on lähtötekstissäkin vieraannuttava funktio (esim. eksotiikan tuominen lähtötekstiin). Lastenkirjallisuudessa henkilöhahmojen nimillä on useita funktioita, kuten assosiatiivinen, deskriptiivinen tai humoristinen funktio. Aineiston perusteella vastineet pyrkivät säilyttämään alkuperäisten nimien funktiot kohdetekstissä. Aineiston perinteiset nimet ja niiden vastineet toimivat usein kulttuurisina tunnuksina, jotka viittaavat lähtökulttuuriin toimien näin vieraannuttavina elementteinä kohdetekstissä. Keksittyjen nimien funktio alkuperäistekstissä on usein deskriptiivinen tai humoristinen, ja nimien merkitys välittyy suurimmalta osin kohdetekstissä. Lainanimien alkuperäinen funktio on usein assosiatiivinen, ja tämä funktio myös säilyy kohdetekstissä suurimmalta osin. Tutkimusta voisi laajentaa esimerkiksi tarkastelemalla kotouttamista ja vieraannuttamista erisnimien ranskankielisissä vastineissa nuortenkirjallisuudessa tai fantasiakirjallisuudessa tai muiden lastenkirjallisuudessa esiintyvien muiden kulttuuristen elementtien ranskankielisissä käännöksissä.