Maisterintutkielmassani perehdyttiin rock-lehti Soundin teksteihin kartoittamalla levyarvostelujen asenteita valtavirta- ja marginaalimusiikkia kohtaan. Tavoitteena oli kriittistä diskurssianalyysiä käyttäen selvittää, kuinka kriitikot arvottivat levyjen taiteellista sisältöä ja millä perusteella. Teoreettisessa taustassa on yhdistelty Frankfurtin koulukunnan massakulttuurin teorioita myöhempiin rock-musiikin sosiologisiin lähestymistapoihin. Esimerkiksi Simon Frith on nähnyt jo 1970-luvulla samanlaisia massakulttuuria kritisoivia piirteitä rock-diskurssissa. Myös Pierre Bourdieun distinktioteoria oli olennainen teoreettinen lähtökohta. Tulokseni vahvistivat käsitystä, että massakulttuurin kritiikki elää vahvasti myös 2010-luvulla rockia käsittelevissä teksteissä autenttisuuden diskurssin kautta. Aitouden ihannetta on perinteisesti pidetty yllä vastakkainasettelemalla pop- ja rock-musiikkia.