Tutkimuksessa tarkasteltiin taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän opetusta järjestävien musiikkiopistojen rehtorien musiikillista identiteettiä, johtamista ja johtajaidentiteettiä sekä kyseisten ilmiöiden keskinäisiä suhteita ja merkityksiä. Tutkimuksen päätavoitteena oli selvittää, mitä musiikkiopistojen rehtorit pitävät tärkeimpinä työtehtävinään, ja millaisia merkityksiä rehtoreiden musiikilliset identiteetit luovat heidän johtajuuteensa ja käytännön johtamistoimintoihin.

Ilmiöitä lähestyttiin laadullisen tutkimusotteen kautta. Tutkimusaineisto on luonteeltaan harkinnanvarainen näyte, joka koottiin haastattelemalla viittä musiikkiopiston rehtoria teemahaastatteluin. Aineisto analysoitiin temaattisen sisällönanalyysin ja abduktiivisen päättelyn avulla. Rehtoreiden musiikillisia identiteettejä peilattiin pääosin Hargreavesin, McDonaldin ja Miellin (2002) ajatteluun. Johtamistoimintoja ja johtajuutta verrattiin sekä aikaisempiin suomalaisiin rehtoritutkimuksiin (Mustonen 2003; Mäkelä 2007; Kariskoski 2009) että Kotterin (1990) mukaiseen klassiseen jaotteluun management-johtamisesta ja leadership-johtajuudesta. Johtajaidentiteettejä analysoitiin puolestaan Saarukan (2017) ja Sipilän (1991) mukaan. Näin ollen kyse on kvalitatiivisesta, pääosin aineistolähtöisestä tutkimuksesta, jonka analyysia voi luonnehtia teoriaohjaavaksi.

Tutkimuksessa havaittiin, että rehtorit pitivät tärkeimpinä työtehtävinään opettajien työn mahdollistamiseen, linjaamiseen ja autonomiaan, talousvastuuseen ja sidosryhmätyöhön sekä toiminnan suunnitteluun ja visiotyöhön liittyviä tehtäväkokonaisuuksia. Rehtorien johtajuuden ydinsubstansseiksi havaittiin puolestaan heidän musiikilliset identiteettinsä, tarkemmin, identiteettinsä musiikissa (IIM). Rehtoreiden identiteetit musiikissa rakentuivat pääasiassa heidän omalle muusikkoudelleen ja musiikkipedagogiudelleen, joiden todettiin olevan läheisesti toisiinsa kiinnittyneitä ilmiöitä. Tutkimuksessa havaittiin niin ikään, että rehtorien musiikilliset identiteetit olivat nivoutuneet paitsi rehtoreiden johtajaidentiteettiin ja johtajuuteen, myös yllä esitettyihin käytännön työtehtäviin ja musiikkiopiston toimintaan. Haastateltavien mukaan kokemukset omasta muusikkoudesta ja soitonopettajuudesta auttoivat muun muassa hahmottamaan ja ymmärtämään opettajien työtä. Tästä koettiin olevan laajasti hyötyä esimerkiksi henkilöstö- ja pedagogiseen johtamiseen liittyvissä työtehtävissä. Neljä viidestä haastatellusta kertoi musiikillisten identiteettiensä näkyvän myös suoraan siinä, millaisia asioita tulee johtamassaan musiikkiopistossa edistäneeksi. Tutkimuksen tulosten yhteenvetona esitetään musiikkiopistojen rehtoreiden ammatillisen identiteetin kuvaus, jonka kautta rehtorit voidaan mieltää asiantuntijaorganisaatioiden johtajiksi eli asiantuntijajohtajiksi.