Tutkimuksessa tarkastellaan ei-kielitieteilijöiden normikäsityksiä ja normitietoisuutta kansanlingvistisestä näkökulmasta diskurssintutkimuksen keinoin. Tutkimuksen keskiössä ovat ei-kielitieteilijöiden tuottamat normitoiminnan diskurssit, joissa aktivoidaan kirjoitetun kielen normisuuden ympärillä tapahtuvia tekoja ja ajatusprosesseja. Toimintaan liittyvät uskomukset erilaisista seurauksista, joita tuotetaan ja vastaanotetaan kieliyhteisön sisällä. Kielenkäyttäjät nähdään tarkkailijoina, kielen tuottajina ja vuorovaikutukseen osallistujina yhtä aikaa. Diskurssien kautta avataan ei-kielitieteilijöille tyypillisiä kielikäsityksiä ja uskomuksia, ja näiden yhteydessä käsitellään myös normikäsitysten ja normitietoisuuden ei-kielitieteellisiä piirteitä. Tutkimuksen aineisto on kerätty verkkokyselyllä vuonna 2019. Kyselyyn vastanneet ovat aikuisia ja suomea äidinkielenään puhuvia vapaaehtoisia henkilöitä, joilla ei ole kielitieteellistä taustaa. Tutkimuksen pääaineisto koostuu yli 500 lyhyehköstä tekstistä, jotka osallistujat ovat kirjoittaneet omin sanoin. Teksteissä puhutaan ns. hyvään ja huonoon kielenkäyttöön liittyvistä ajatuksista, muistoista ja mielikuvista. Aineisto on tuotettu elisitoidusti, eli ns. houkuttelemalla vastaajia kertomaan omin sanoin annetuista aiheista. Kansanlingvistinen lähestymistapa tarkoittaa ei-kielitieteilijöiden kielitietoisuuden ja -käsitysten tutkimista heidän omista lähtökohdistaan käsin. Kansanlingvistiikassa pyritään käyttämään ei-kielitieteilijöiden käsityksiä ja terminologiaa sellaisenaan ja kohtaamaan niiden ominaispiirteet arvokkaina resursseina. Diskurssintutkimus on kattotermi erilaisille lähtökohdille, joissa tutkitaan kieltä sosiaalisena toimintana ja keskitytään kielenkäytössä rakennettuihin ja yleisesti jaettuihin merkityksiin. Diskurssintutkimuksen osuudessa käsitellään aineistossa aktivoituneita diskursseja, jotka on nimetty suhdediskursseiksi, seurausdiskursseiksi, hallintadiskursseiksi ja linssidiskursseiksi. Näiden diskurssien yhteydessä tarkastellaan kirjoitetun kielen normisuutta ja niiden yhteydessä havaittuja tyypillisiä maallikkokielikäsityksiä ja uskomuksia. Normisuuden ympärillä tapahtuva toiminta kertoo kielenkäyttäjien kielitietoisuudesta ja kirjoitetun kielen normisuuteen suhtautumisesta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä tavallisen kielenkäyttäjän näkökulmasta osana julkista kielikeskustelua ja lisätä kielitieteellistä ymmärrystä ei-kielitieteellisistä tietorakenteista. Tulevaisuuden muuttuvat kielimaisemat tulevat tarvitsemaan entistäkin enemmän kansanlingvistisesti suuntautuneita normitutkimuksia, joiden tavoite on kaventaa asiantuntijan ja ei-asiantuntijan välistä käsitekuilua.