Tutkimukseni käsittelee Uuden Musiikin Orkesterin (nykyiseltä nimeltään UMO Helsinki Jazz Orchestra) kummiorkesteri Vuosaari Junior Big Bandia (VJBB) oppimisympäristönä. Kummiorkesteritoiminta on kevyen musiikin saralla Suomessa vielä suhteellisen uutta ja tässä työssä on kuvattu UMO:n ja VJBB:n kummiorkesteritoiminnan varhaisvaihetta.

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuskysymyksinäni olivat "Miten kummikouluprojekti toimii" ja "Millainen oppimisympäristö se on?". Aineistoni on kerätty 2013 ja se koostui UMO:n että VJBB:n trumpettisektioiden jäsenien, kummankin orkesterin kapellimestarin, koululaisten trumpetinsoitonopettajan ja projektin tilaussäveltäjän haastatteluista. Näiden lisäksi olin mukana orkesterin yhteisessä harjoituspäivässä ja sain myös käyttööni video- ja kuvamateriaalia aikaisemmista harjoituksista.

Aineistosta nousi luokittelun jälkeen yhdeksän teemaa. Kokonaisuutena kaikki osallistujat pitivät toimintaa mielekkäänä ja arvostivat mallin antamista lapsille. Kapellimestareista toiminta oli arvokasta. Ammattisoittajat suhtautuivat toimintaan positiivisesti, mutta tilat ja soittajien roolit aiheuttivat pohdintaa. Koululaiset arvostivat toimintaa ja pitivät siitä. Koululaisten soitonopettaja ei ollut juurikaan mukana yhteistyössä, ja tilaussäveltäjä piti toimintaa hyödyllisenä. Kokonaisuutena toiminta koettiin mielekkäänä, mutta sen yksityiskohtia voisi edelleen hioa ja suunnitelmallisuutta lisätä.

Kummiorkesteritoiminta voi omalta osaltaan antaa mahdollisuuden musiikissa tyypilliselle mestari-oppipoika -asetelman jatkumiselle ja laajentaa sitä myös koulujen ulottuville. Taloudelliset resurssit sekä UMO:n että koulujen näkökulmasta saattavat kuitenkin hankaloittaa toimintaa. Tutkimus tuo esiin näkökohtia asioista, joihin kummiorkesteritoiminnan suunnittelussa voisi olla hyvä kiinnittää huomiota ja siten tuloksista voi olla hyötyä vastaavanlaista toimintaa suunnitteleville.