Suomalaisen opetussuunnitelman vieminen uuteen maahan on monimutkainen prosessi ja sen lokalisoinnista paikallisia tarpeita vastaaviksi tiedetään vielä vähän. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kuinka koulutusvientiä, erityisesti opetussuunnitelman ja pedagogiikan osalta, voidaan suunnitella ja lokalisoida kulttuurisesti responsiivisella tavalla kunnioittaen paikallisen kulttuurin erityispiirteitä. Tutkimus toteutettiin Aasiassa sijaitsevalla ala-asteella, jossa käytetään suomalaisen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden lokalisoitua versiota.

Tämä laadullinen tutkimus hyödynsi Geneva Gayn kulttuurisesti responsiivisen opetuksen lähestymistapaa. Luokkahuonehavainnot kerättiin CRIOP-observointityökalun avulla ja pyrkimyksenä oli tunnistaa mitkä opetuskäytännöt ovat yhteydessä kulttuuriseen responsiivisuuteen (noin 40 tuntia luokkahuonekäytäntöjen havainnointia). Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin kuinka paikallinen konteksti ja erityisesti sen kulttuuriset ulottuvuudet huomioidaan opetussuunnitelman suunnittelussa ja lokalisoinnissa. Aineistona käytetään myös opettajille (N=11) laaditun kyselyn vastauksia.

Kulttuurisesti responsiivisia opetuskäytäntöjä havaittiin kolmella temaattisella alueella ja aineistosta nostettiin esiin käytännön esimerkkejä responsiivisista luokkahuonekäytänteistä. Lokalisoituun opetussuunnitelmaan oli lisätty kolme uutta ainetta, mutta pääpiirteittään opetussuunnitelman lokalisointi tunnistettiin luokkahuonetason toiminnaksi sillä paikallisten kulttuuristen piirteiden sisällyttäminen opetussuunnitelmaan tapahtui pääasiassa luokkahuonetasolla. Johtopäätöksissä tarkastellaan paikallistamiseen liittyviä haasteita erityisesti kulttuuristen piirteiden osalta. Suomalaisen koulutusviennin ilmiötä tarkastellaan myös kriittisestä näkökulmasta tutkimuskohteen kautta, ja esiin nostetaan joitain ongelmia liittyen suomalaisuuden levittämiseen koulutusviennin kautta.