Toimiva yhteisvanhemmuus on perheen hyvinvoinnin tärkeä kulmakivi. Sen perusta rakentuu odottavien vanhempien ja heidän läheistensä valmistautuessa vastaanottamaan uutta perheenjäsentä. Vanhempien välinen yhteistyö ei rakennu automaattisesti vaan vaatii perheen aikuisilta neuvottelua ja palveluilta aktiivista tukemista. Yhteisvanhemmuuden ytimessä ovat lapsen hoivan, kasvatuksen ja perheen työnjaon kysymykset, ja se rakentuu vanhempien, mutta myös muiden lapsen huolenpitoon osallistuvien perheen aikuisten välille. Korona-aika on tehnyt näkyväksi yhteisvanhemmuuden merkityksen, nostanut keskusteluun odottavien isien osallisuuden ja antanut kunnille kimmokkeen uusien verkkovälitteisten perhevalmennuksen muotojen etsimiseen.

Vauvan odotus käynnistää perheessä ajanjakson, jolloin odottavat vanhemmat ryhtyvät pohtimaan ja sovittamaan yhteen odotuksiaan vanhempina ja kumppaneina. Kun tuoreet vanhemmat tulevat kotiin vastasyntyneen kanssa, yöheräämiset ja lisääntyvät kotityöt haastavat heidät löytämään yhteisen tapansa olla yhdessä vanhempina. Tämä yhteispelin harjoittelu on nyky-yhteiskunnassa jäänyt paljolti vanhempien oman kiinnostuksen ja keskinäisen sopimisen varaan. Tutkimusten perusteella kuitenkin tiedämme, että parit hyötyvät siitä, että he saavat harjoitusta yhteisvanhemmuuteen jo vauvan odotusvaiheessa. Vanhempien mahdollisuus keskustella itselle tärkeistä yhteistyön kysymyksistä jo odotusaikana edistää myöhempää tyytyväisyyttä perhe-elämään.