Masennus on yksi yleisimmistä mielenterveyden häiriöistä ja sen vaikutukset ulottuvat laaja-alaisesti eri elämän ja yhteiskunnan osa-alueille. Nykyäänkin masennuksen hoitovaste on verrattain huono. Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää paremmin masennuksen aiheuttamia tiedonkäsittelyn muutoksia. Tämä voi auttaa löytämään biomarkkereita, joiden avulla voidaan helpottaa masennuksen diagnosointia sekä uudenlaisia hoitomuotoja nykyisten rinnalle. Tässä tutkimuksessa tutkimme masennuksen aiheuttamia tiedonkäsittelyn muutoksia käyttämällä muuttujina emotionaalista reaktiivisuutta, jota mitattiin itsearviointilomakkeella, interoseptiota, jota mitattiin käyttämällä sydämen sykkeen tunnistustehtävää sekä elektroenkefalografian avulla mitattuja aivovasteita (P1 ja N170) tunnepitoisiin kasvokuviin. Näin ollen pystyimme mittaamaan masennuksen aiheuttamia mahdollisia muutoksia eri tiedonkäsittelyn osa-alueita edustavilla mittareilla. Tutkimuksen osallistujat olivat 8 masentunutta koehenkilöä ja iän perusteella valitut 8 verrokkikoehenkilöä. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin näiden muuttujien välisiä yhteyksiä koko joukossa, muuttujien eroja masennus- ja kontrolliryhmien välillä sekä lisäksi muuttujien välisiä korrelaatioita ryhmissä erikseen. Tutkimuksessa havaittiin masentuneilla koehenkilöillä olevan suurempaa yleistä negatiivista reaktiivisuutta verrattuna kontrollikoehenkilöihin, kun taas verrokeilla havaittiin suurempaa yleistä positiivista reaktiivisuutta kuin masentuneilla koehenkilöillä. Masennusryhmässä löydettiin negatiivinen korrelaatio interoseptiivisen tarkkuuden ja surullisten kasvokuvien tuottaman P1 vasteen välillä ja positiivinen korrelaatio yleisen negatiivisen reaktiivisuuden ja surullisten kasvokuvien tuottaman N170 vasteen välillä. Kontrolliryhmässä interoseptiivinen tarkkuus korreloi negatiivisesti yleiseen negatiiviseen reaktiivisuuteen. Tulokset antavat viitteitä masennuksesta kokonaisvaltaisena sairautena, jossa keholliset aistimukset ja tunteet ovat yhteydessä toisiinsa sekä ovat muuttuneet masennuksen seurauksena. Pienen otoskoon vuoksi tuloksia tulee kuitenkin tulkita harkiten. Nämä tulokset tuovat esiin tarpeen masennuksen tutkimiseen myös tulevaisuudessa erityisesti masennuksen heterogeenisten ilmenemismuotojen ymmärtämiseksi.