Kandidaatintutkielman tavoitteena on selkiyttää ja jäsentää sosiaalista kuntoutusta. Tarkoituksena on selvittää, miten sosiaalisen toimintakyvyn vahvistaminen näkyy sosiaalisessa kuntoutuksessa, miten elämänhallinnan käsite auttaa sosiaalisen kuntoutuksen jäsentämisessä ja millaisissa tilanteissa sosiaalityön asiakas voisi hyötyä sosiaalisesta kuntoutuksesta?

Käytän kandidaatintutkielmassa näkökulmana elämänhallinnan käsitettä ja jäsennän sen avulla sosiaalista kuntoutusta. Olen jäsennellyt tulokset elämänhallinnan portaiden mukaan ja tulosluvussa esitän, miten sosiaalisen toimintakyvyn vahvistaminen näkyy näillä elämänhallinnan eri tasoilla aineistossa.

Tutkielman tulokset osoittavat, että sosiaalinen kuntoutus ja sen tarve painottuvat silloin, kun elämänhallinta on heikointa. Sosiaalisen kuntoutuksen avulla voidaan vahvistaa asiakkaan sosiaalista toimintakykyä ja siten elämänhallinnan resursseja ja perustoimintaedellytyksiä, mikä on lähtökohta muutokselle. Tulosten mukaan elämänhallinnan vahvistuessa asiakkaan tuen tarve muuttuu ja sosiaalisen kuntoutuksen kaltaisen tehostetun tuen tarve vähenee ja poistuu.

Tutkielman tulokset nostivat myös esiin, että sosiaalisen toimintakyvyn puutteet voivat näkyä hyvin moninaisina tuen tarpeina ja haasteina asiakkaiden elämässä. Tutkielman tuloksista voidaankin myös päätellä, että sosiaalisen kuntoutuksen lisäksi asiakkaiden haastavissa elämäntilanteissa tarvitaan usein monialaista yhteistyötä ja sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelujen yhteensovittamista.